Kilpailukalenteri - Valmennukset & Päiväkirja
Kuvien kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
| Nimi | Kaarnan Syyspeikko | Kutsumanimi | Pete |
| Rotu | Suomenpienhevonen | Sukupuoli | Ori |
| Syntymäaika | 01.10.2009, ikä | Ikääntyminen | oma, 3 vuotta: 01.12.2009 |
| Säkäkorkeus | 146cm | Rekisterinumero | VH- |
| Kasvattaja | Virtuaalitalli Kaarna | Omistaja | Emmu, VRL-08154 |
| Painotuslaji | kouluratsastus | Koulutustaso | Vaativa A, 90cm |
Luonnekuvaus
Kaarnan Syyspeikko, eli tutummille vain Pete on varsin kekseliäs ja innokas tapaus, jonka kanssa ei taatusti tule olemaan tylsää. Ori on melko leikkisä ja keksiikin tilanteeseen jos toiseenkin jonkinmoisia kommelluksia. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö Pete osaisi käyttäytyä, sille tulee vain näyttää selvät rajat. Aivan aloittelijoille Pete ei siis sovi, mutta kokeneemman ihmisen kanssa ori on ihmistä kunnioittava, rajansa tunteva tapaus, joka ei turhia pelleile.
Pete tietenkin tarhataan yksin, sillä se on ori, mutta tämä ei ole tähänkään mennessä estänyt sen riehumisia. Toisinaan sitä ihmetteleekin, miten ori on keksinyt saada jalkansa telotuksi, tai silmäkulmaansa haavan. Kaikki kuitenkin jää useimmiten arvailujen varaan. Kun tammoja talutellaan orin ohi sen tarhaillessa, alkaa tämä juoksentelemaan edestakaisin tarhassaan hirnahdellen ja esitellen itseään. Into kuitenkin loppuu useimmiten lyhyeen, kun tamma poistuu näköpiiristä ja näin ollen Petekin malttaa rauhoittua. Tarhasta Pete antaa melko hyvin itsensä kiinni, joitakin kenkkuilupäiviä lukuunottamatta, jolloin mikään ei orin mieleen sopisi.
Taluttaessa Pete on kaikkina päivinä hieman erilainen, toisinaan se vain steppailee pomppien pelottavia vihreitä miehiä karkuun, kun taas toisinaan se suorastaan laahustelee taluttajansa perässä. Tammojen kohdalla tilanne ei kuitenkaan ikinä muutu, vaan aina on esiteltävä itseään, steppailemalla ja toisinaan pystyyn hyppimälläkin. Määrätietoinen käsittelijä saa Peten kuitenkin kuriin yhdellä huomatuksella, eikä vaaratilanteita pääse syntymään niin hevosille kuin ihmisillekään. Irti juokseva ori kun ei kieltämättä ole se turvallisin vaihtoehto, eihän? Juoksuttaessa Pete on melko helppo, sillä intoilustaan huolimatta se malttaa pysyä omalla ympyrällään, eikä uhkaile juoksuttajaa. Toisinaan vapaapäivän jälkeen kuitenkin on mukava heitellä ilopukkeja, joista ei tämän hevosen kohdalla kannata sen kummemin noteerata, ainoastaan jatkaa juoksuttamista.
Hoitaessa Peteä voisi kai kuvailla melko monipuoliseksi tapaukseksi, sillä se osaa aina yllättää. Ori piristää taatusti muuten synkältä tuntuvaa päivää pirteydellään ja uteliaisuudellaan. Karsinaan mennessä se tutkiikin korvat hörössä, silmät kirkkaasti loistaen jokaisen taskut makupalojen varalta. Jonkun mielestä Peten käytös alkaa olemaan jo tungettelevan puoleista, vaikka näin ei ole tarkoitus. Oria hoitaessa asiat ja kommellukset tulee osata ottaa huumorilla vastaan. Harjatessa Pete useimmiten nauttii silmät suljettuina saamastaan huomiostaan ja pitää normaalia pehmeämmistä harjoista. Kovempien harjojen kanssa tämä saattaa säpsyillä hieman, mutta rauhoittuu kyllä ajallaan. Jalkojen harjaus onkin sitten jotain niin mielenkiintoista -Pete kun tuppaa kuikulemaan hieman hölmönkin oloisesti maan kamaralle kumartunutta hoitajaansa, silloin tällöin hirnuen. Ken tietää, ehkä se kuvittelee, että hoitajalle on sattunut jotakin. Kavioiden nostaminen sujuu orin kanssa helposti, eikä tähän tarvita mitään ihme kikkoja tai taikoja. Varustamisen kanssa ei myöskään ole mitään ongelmia, Pete kun suorastaan suitsiessa työntää päänsä syliisi ja satuloidessakaan tämä ei pullistele tai sähläile omiaan. Isänsä tavoin herra antaa eläinlääkärin tehdä toimenpiteensä rauhassa, eikä kengittäjällekään sanota vastaan.
Ratsuna Pete on hyvin monipuolinen ja melko paljon ymmärrystä vaativa otus -on päiviä, jolloin orin kalloon saa takoa yksinkertaisia asioitakin, ilman tuloksia ja on päiviä, jolloin mikään ei tunnu olevan esteenä. Joukosta ei ole syytä unohtaa matelevan hitaita päiviä, saatika junan tavoin kiitäviä päiviä, jolloin pienintäkään pidätettä ei kuunneltaisi. Toisinaan Pete myös saattaa sattua protestipäivälle, jolloin kaikkea vastaan hangoitellaan ja ratsastajaa ei missään tapauksessa kuunnella ja selkään nouseminenkin tuottaa hankaluuksia. Pete myös testaa melko hyvin selässään ensimmäisiä kertoja olevia ratsastajia, eikä todellakaan päästä näitä helpolla. Kaikesta huolimatta tämä ori on jokaisen sydämestä paikan vievä tapaus ja taitavan ratsastajan kanssa siitä saa paljon irti.
Koulupuolella ei ole aina itsestään selvyys, että orin saa kulkemaan kauniisti pyöreänä, itsensä hyvin kantaen ja alleen astuen peräänannossa, vaan tämän saavuttamiseksi on tehtävä paljon töitä. Alkutunnista ori onkin useimmiten joko erittäin tahmeasti liikkuvaa tai istunnan alta juoksevaa tapausta, joka ei haluaisi taipua mihinkään suuntaan. Kun Peten saa sitten verryteltyä kunnolla ja kulkemaan oikein, on sen kanssa oikeastaan helppoa työskennellä ja vain taivas tuntuu olevan rajana. Se suorittaa kaiken pohkeenväistöistä laukanvaihtoihin kootusti, täysin keskittyen, minkään antamatta häiritä itseään.
Esteillä Peten kanssa alkuun, pienemmistä esteistä ollessa kyse, on se jopa hieman tahmea tapaus, eikä omaa moottoria juurikaan löydy. Tällöin myös tapahtuu melko paljon pudotuksia, ihan vain huolimattomuuden vuoksi. Korkeuden noustessa innostus myös nousee tämän orin kohdalla, ja Pete alkaakin olemaan kuumahko, pidäteltävä tapaus. Orin kohdalla pudotukset vähenevät, mutta mikäli sitä ei saa pidettyä hanskassa, alkaa tämä kieltelemään nähdessään tilaisuuden siihen. Tämän vuoksi onkin erittäin tärkeää, että esteillä Peten selässä ratsastaa osaava ratsastaja, joka tietää, mitä tehdä. Oikeanlaisen ratsastajan kanssa Peten saa kuitenkin hyppäämään hyvällä tekniikalla ja virheittä, vauhdin ollessa hallinnassa.
Maatossa Pete tykkää silloin tällöin käydä, vaikkei ehkä olekaan se varmin hevonen sinne. Se säpsyileekin kaikennäköisiä asioita, kuten pelottavaa rapinaa puskassa tai pelottavan näköisiä postilaatikoita, jotka suorastaan hiemoitsevat syövänsä pienen hevosrukan. Säpsähtely kuitenkin unohtuu Peten päästessä purkamaan energiaansa viilettämällä laukassa niin lujaa, kuin jaloistansa suinkin pääsee. Harvemmin ori kuitenkaan on ryöstänyt, vaan useimmiten tämä pysyy täysin hallinnassa ja hidastaa niin pyydettäessä. Petestä on siis moneen, vaikkei ensisilmäykseltä tähän ehkä uskoisikaan.
Lastaus ei ehkä Peten kanssa ole se helpoin juttu, vaan ori melko usein kiinnittää huomionsa kaikkeen muuhun kuin olennaiseen asiaan, eli hevosautoon tai traileriin menoon. Se kuikuilee ympärilleen, samanaikaisesti jääden seisomaan jalat liimattuina lastaussillalle. Orin huomio täytyykin ensin saada kiinnittymään lastaajaan, jotta sen lopulta saisi lastattua. Kunhan huomio on poissa muualta, kävelee Pete varmasti ja rauhallisesti autoon. Matkan aikana ori käyttäytyy hyvin, kolistelematta seiniä, nautiskellen heiniään. Kilpailupaikalla herra on melko täpinöissään, eikä malttaisi rauhoittua, vaan steppailee innoissaan ja haluaisi tehdä tuttavuutta muiden hevosten kanssa. Tämän takia Peteä tuleekin käsitellä kisapaikalla erittäin varmoin ottein, ja pysyä itse rauhallisena.
Koulukilpailuissa verryttely sujuu melko jännittynein, kiitävin askelin, ennen kuin orin saa rentoutumaan. Kun se sitten on rento, sujuvat asiat yhtä hyvin kuin kotikentälläkin ja tämä työskentelee ratsastajan kanssa, ei tätä vastaan. Askellus on samanaikaisesti näyttävää ja kepeää, mutta myös mukavaa istua. Radalla Pete on erittäin tyytyväisen oloinen ja antaa itsestään kaiken irti, mitä vain voi. Se kuuntelee pienintäkin apua, joten kovia apuja ei todellakaan tarvita. Kovemmista avuista ori vain menee hämilleen, eikä loppujen lopuksi enään tiedä, mitä oikein pitäisi tehdä. Hyvä ratsastaja saa tämän kuitenkin toimimaan ja suoritus on kokonaisuudessaan siisti ja hallittu.
Estekilpailuissa Pete on hieman yli-innokas, jos niin voi sanoa. Se hätäilee turhia, eikä malttaisi kuunnella alkuunsa ratsastajaansa, teki tämä sitten mitä tahansa. Ravi onkin melko kiihtyvää ja laukassa ori sähläilee alkuun omiaan hyppimällä innostuneena. Kun sen sitten saa rauhoittumaan, on vauhti kyllä täysin hallittavissa, ennen kuin esteitä näkyy näköpiirissä. Ensimmäiset hypyt ovatkin melko kiihdyttämällä ylitettyjä, täysin hallinnan ulkopuolella olevia. Kun sitten oriin saa jonkinnäköisen kontrollin myös tällä saralla, voi siirtyä kävelemään ennen suoritusta. Radalla Pete on komea näky, sillä vaikka vauhtia tuntuu olevan toisinaan enemmän kuin tarpeeseen ja tämä kuumuu, näyttää suoritus hallitulta. Peten kanssa pystyy myös tekemään nopeita uusintaratoja sen kääntyessä vaikka kolikon ympäri, eikä se kyttäile erikoisimpia esteitäkään tai johteita. Kaikki riippuukin oikeastaan siitä, onko orin saanut verryttelyssä ratsastettua kuulolle. Mikäli näin ei ole, pudottelee se sähellyksen lomassaan puomeja ja kiitää formulan tavoin välittämättä hidastavista avuista.
Sukutaulu & Sukuselvitys
| i. Tuulen Tuoma Ch, SLA-I, KRJ-II, VPA-III |
ii. AGH Tuulenpuuska SLA-I, YLA2, VPA-III |
iii. Kiukunpuuska |
| iie. Tuulityttö | ||
| ie. Tuulityttö VH03-018-5958 YLA3, vanhat sivut (kuollut) |
iei. Taikatuuli | |
| iee. Akun Morsian | ||
| e. Kaarnan Sysiruusu VIR MVA Ch |
ei. Toljalan Joonatan kadonnut |
eii. Santalan Jormelius |
| eie. Hiljonkka | ||
| ee. Syreeni | eei. Yrittäjä | |
| eee. Sirputtaja |
Jälkeläiset
Kaarnan Syyspeikko ottaa vastaan 2-polvisia, kilpailleita suomen(pien)hevostammoja. Mikäli haluaisit Peten astuvan tammasi, ota yhteyttä sähköpostitse. Viestiin olisi hyvä liittää myös pieni pätkä mahdollisen varsan tulevaisuuden kuvasta.
06.09.2010 o. Mörkövaaran Taikapeikko (e. Fiktion Taikavarpu)