Hörrr, täällä minä!
Hörähdyksestä et voi erehtyä, vaan sinun on pakko kiiruhtaa karsinalleni. Sieltä minua, vain minua, varten suunnitellusta luukusta kurkistaa pieni ponin naama. Olen aina vastaanottamassa rapsutuksia, paitsi silloin kun saan kaahailla laitumella tai ratsastajan kanssa. Olen siis tälläinen pieni, mutta pippurinen tapaus. Hoitaessa olen yleensä kiltsti, nautin harjaamisesta ja rapsuttelusta suunnattomasti. Saatan välillä vain hiukan leikkiä, väistää sivulle ja pyöriä. Mutta pieni komennus riittää, ja olen taas aivan enkeli.
Ratsastaessa se pippurisuus sitten näkyykin. Pukit eivät ole suinkaan harvinainen näky, tosin ihmiset yleensä naureskelevat niille! Vaikka minä niin yritän näyttää orimaisen puoleni. Se on kuulemma erittäin söpöä. Pöh. Olen jo astartannut kerran jos toisenkin laukkaradalla. Olen siis laukkaponi, vaikka senhän varmasti jo tiesitkin? Koulurasastuksessa tuskin koskaan kovin paljon etenen, omistajalleni riittää kuulemma ihan C:n radat. Estekentillä minä saatankin sitten joskus vierailla, samoin maastoesteradalla. Katsotaan nyt mitä tulevaisuus tuo tullessaan, olen kuulemma sen verran herkkä ratsastettava että voisin vaihtaa laukoista esteisiinkin aivan tuosta vaan hallittavuuden puolesta. Tosin esteillä olen vielä aika epävarma, osaan kyllä hypätä, mutta jää kerrankin hypyssä jälkeen niin voit olla varma etten enää uskalla hypätä. No, on pari rataa tullut pompittua kisoissakin ja irtona hyppääminen on erittäin hauskaa! Olen hypännyt aika suuriakin esteitä ja niinpä jotkut minut nähneet povaavat minulle hiukan vanhempana tulevaisuutta estekentillä. Jaa-a, katsotaan nyt.
Niin, jos puhutaan välillä muustakin kuin edesottamuksistani esteille, kerrottakoon että yleensä minua ratsastetaankin ihan englantilaistyylisesti, kentällä tai maastossa. Laukkaharjoitukset kevyellä satulalla ovatkin aivan omaa luokkaansa. Niin hauskaa! Harmi vaan, että oman tallin kilpakumppanit ovat, hävettävää kyllä, aivan liian nopeita! Puoliveriset karkaavat horisonttiin vaikka meinaan sotkeutua jalkoihini.
Näyttelyt ovat kuitenkin olleet omaa alaani. Komean ulkomuotoni vuoksi olen pärjännytkin hyvin, osaan kaiken lisäksi myös esiintyä hienosti, eli sekään ei ole ongelma. Odottelemme vielä yhtä MVA-SERTiä, niin saan chapionin eteen vielä VIR MVA. Ehkä jotkut muut (lue: tallin muut asukkaat) loistavat estekentillä, mutta minä sentään saan patsastella tuomarien ja ihastuksesta huokailevien ihmisten edessä.
Jeah, olen varma että kuulen juuri nyt askeleita. Aivan oikein, pääsen nyt ulkoilemaan joko yksin tai ratsastajan kanssa. Wihii!
