Hei sinä kulkija!
Kun kerran tänne olet eksynyt, halut myös varmaan tietää minusta jotain? Okei, aloitetaan.
Olen tälläinen suhteellisen siro, mutta aikas suurikokoinen tammamamma. Luonnettani on selvästi rauhoittanut iän karttuminen, sillä nuorempana olin aikamoinen hulivili myös hoitaessa! Nykyään kuitenkin jaksan seistä pitkään paikallani häsläämättä ja kävellä kiltisti vierelläsi. Olen kuitenkin välillä hiukan tammamainen. Hoitaessa minua inhottaa herkän mahanaluseni harjaaminen, enkä sen myötä satulavyön kiristämisestäkään nauti. Muutenkin saatan olla hiukan äkäinen uusille ihmisille, mutta minusta saa todellisen ystävän kun jaksaa tutustua! Ei minulle mikään suurella tallilla asuminen sopisikaan, tulisin varmasti hulluksi kun kaikki ramppaisivat käytävällä ja karsinassani. Nautin omasta rauhastani, laitumellakin pidän järjestystä yllä. No, täällä omassa laumassani en uskalla pomoa pompotta, mutta alempiarvoisemmille jaksan kyllä näyttää hapanta naamaa.
Ratsastaessa olen täysin erilainen. Nautin vauhdista, eivätkä vaaratilanteetkaan ole aina kaukana kanssani. Koulua kyllä väännän jos tarpeen on, varsinkin lisäykset sujuvat todella mallikkaasti, onhan minulla liikettä ja intoa. Kuitenkin kun pitäisi harjoitella jotain hidasta ja tylsistyttävää liikettä käynnissä, välillä on kanssani nauru kaukana. En voi sille mitään, että etuosani on välillä vähän kevyt ja pahimmassa tapauksessa kavahdan pystyynkin. En siis suosittele kiskomaan ohjista kovin lujaa, mieluumminkin yrittää kertoa asi minulle hienovaraisesti, mutta tiukasti, kuitenkin ilman turhaa riehumista. Myöskään turhasta raippaamisesta en pidä, kuka tykkäisikään? Minä kuitenkin saatan kertoa mielipiteeni aika selkeästi. Pieni näpsäisy ei vielä haittaa, jos olen aivan omissa maailmoissani kesken harjoitusten, mutta kaikki asiaa kokeilleet voivat sanoa, että kovemmasta käytöstä seuraa..noh, kovempi reaktio. Muunmuassa pukkilaukkassa on varmasti tarpeeksi actionia monelle?
Nyt tietysti ajattelet: Kuka haluaa ratsastaa minun kaltaisellani hevosellani, puhumattakaan tuollaisen omistamisesta? Älä pelkää, omistajani kiintymys on taattu, en ole lähdössä minnekään. Katsos, hyviäkin puolia riittää: Hyppään hyvin, suorastaan aika loistavasti vaikka itse sanonkin. Minulla on ilmavat, kissamaiset hypyt, käännyn nopeasti pienestäkin kulmasta, hyppään yli mistä vaan... Okei, tuo meni jo itsekehun puolelle. Mutta ihan totta, jos kerran istut selässäni täydellisen esteradan läpi, miten voit olla haluamatta lisää? Käännyn muutenkin pienillä avuilla, joten kuvittele meikäläinen uusinassa kaahailemassa. Imu esteelle on kova, tosin sen voi laskea haitaksikin kun lähden korvat hörössä lähestymään suurta estettä..jota meidän ei ole tarkoitus hypätä. Ihan totta, näinkin on käynyt!
Jos siirrytään pois esteistä, minun alastani, voidaan lyhyesti miettiä minua ratsuna muuten. Maastossa saatan olla hiukan säikky, tosin pellolla ei ole säikkymisestä tietoakaan, kun pääsen laukkaamaan porukassa. Se voittaa melkein kaikki, ainoastaan kunnon esterata vie voiton.
Kisoissa olen tulisen luonteeni vuoksi välillä hiukan menossa, ja minulla on hännässä aina punainen rusetti. No, tuskin ehtisinkään ketään monottaa painaessani lämmittelyssä tuli hännän alla ratsastajan hikoillessa selässä. Radalla en ole aivan yhtä paha, sillä ymmärrän minä kuitenkin, ettei siellä tarvitse muiden hevosten takia varoa turhaan, vaan voi suht rauhassa kuunnella mitä olisi tehtävä, jotta löytäisi seuraavalle esteelle. Tai kouluradalla selviäisi ilman sen suurempia U-käännöksiä.
Mut nyt moi moi ja bye bye, nähdään sopivan harvoin!
