Rahka lojui kylmänä mömmönä kupissaan. Sen elämä jääkaapissa oli tylsää, edes maitopurkki ei suostunut juttelemaan sille, kertomaan miltä maailma näytti kylmiön ulkopuolella. Tai ehkä sen ongelma oli, että emäntä sulki aina maitopurkin suun, jolloin se ei voinut kertoa juttujansa. - Juusto, missä olet? rahka huhuili. - Täällä alahyllyllä, kurkun ja tomaatin vieressä, juusto ilmoitti. - Millaista ulkona on? rahka kysyi uteliaana. - Epämiellyttävän lämmintä, sattuu jokainen kerta kun se sormellinen olento höylää minusta ohuita siivuja, juusto parahti ja yritti vetää muovipakkausta paremmin haavojensa suojaksi. Näiden sanojen päätteeksi mansikkarahka alkoi pelkäämään, milloin tuo sormellinen olento ottaisi hänet ulos kaapista. Kuka tietää mitä kamalia julmuuksia hän joutuisi kestämään. Ilta kului rauhallisesti ja rahka saattoi rentoutua. Sen ympärille muodostui muutamia vesipisaroita, kun jääkaapin ovi aukesi. - Rahka! Juusto huusi kauhuissaan kun iso käsi tarttui siihen. Pelokkaana rahka vain tutisi kupissaan, osaamatta tehdä mitään juuston pelastamiseksi. Kaiken lisäksi se joutui seuraamaan ylähyllyltä, kuinka teräksinen höylä painui juustoa vasten ja siitä lähti ohukaisia siivuja. Rahka saattoi erottaa myös kurkun, joka oli pätkitty pieniksi palasiksi, sekä tomaatin, joka lojui kuutioituna lautasella. - Örp, maitopurkki örähti kun se otettiin hyllyltään. Siinä samassa rahka tunsi leijuvansa ilmassa, kunnes se laskettiin pöydälle. Kylmä lusikka uppoutui siihen, eikä rahka voinut kuvitella mitään pahempaa. - Pst, onko kukaan hengissä? jostain alhaalta kuului vetinen ääni. Rahka lyllersi kuppinsa reunaan ja näki valkean vessaharjan lattialla. - Minä olen, mutta olen huonossa kunnossa, rahka selitti surkeana. - Ei hätää, pääsetkö alas? vessaharja kuiski ja varoi iltapalaa tekevän emännän jalkoja. - Kyllä kai, kupin joudun kyllä hylkäämään, rahka vastasi ja tarttui kuppinsa laidoista kiinni. Käyttäen kaikki voimansa, se onnistui loiskahtamaan pois kupistaan ja nyt se lojui epämääräisenä lammikkona pöydällä. Viereinen vesilasi virnisti sille. - Älä paljasta minua, rahka aneli. - Enhän nyt toki, olen itse aina halunnut karata, mutta… vesilasi kertoi ideastaan, kuinka kostaa emännälle. Vesilasin ideasta vesi otti ja henkäisi lasiinsa ja rahka jätti sen reunaan vaaleanpunaisen jälkensä, rahka kun ei osannut kirjoittaa sotkematta hyvästejä emännälleen. Sitten rahka pudottautui lätsähtäen lattialle ja jännittävä pakomatka vessaharjan kanssa saattoi alkaa. Suuri Tuntematon - Minne me menemme? rahka kysyi voimattomana lyllertäessään vessaharjan perässä. - Suuren Tuntemattoman luo, harja kertoi ja kiiruhti nopeasti kirjahyllyn viereen. Emäntä laahusti iloisesti vihellellen olohuoneen puolelle ja laski voileipälautasensa pöydälle. - Kulta, toisitko lisää juustoa kaupasta? kuului heleä ääni viheltelyn lomasta. - Nyt, tule, vessaharja patisti rahkaa liikkeelle. Ensimmäinen harmi rahkalle olivat pölypallot, ne takertuivat siihen jäniksinä ja saivat ilmaisen kyydin toisaalle. Vessaharjallakin oli hieman samaa ongelmaa, mutta ei samoissa mittasuhteissa kuin rahkalla, joka näytti nyt harmaalta, karvaiselta ja löllyvältä möykyltä. - Etpä ainakaan jätä jälkiä perääsi, harja kommentoi rahkan valitusta. Matkalla rahka kuitenkin mietti, kuka tai mikä tämä Suuri Tuntematon oli? Vastauksen se sai nopeasti kun kummatkin olivat päässeet erään oven vierelle. - Nyt täytyy vain odottaa, ellet osaa avata ovea, harja kertoi. - Mitä tuolla on? rahka kähisi ja tunsi kuinka pölypalleroiden rihmaiset karvat uppoutuivat entistä syvemmälle sen hyytelömäiseen olemukseen. - Paikan pomo, se tietää ja tuntee emännän parhaiten, vessaharja selitti. Aika kului madellen, kunnes emäntä oli syönyt ja saapui ovelle. - Mitäs sinä siinä teet, herranen aika, emäntä tarttui vessaharjaan ja otti sen mukaansa, kauhistellen samalla valtavaa pölypalloa oven vierellä. Rahka näki kuitenkin kuinka harja huiski muoviharjaksillaan ja rahka livahti ovenraosta toiseen huoneeseen. Yllättäen pölyt heräsivät eloon ja ohjasivat rahkan kylpyammeen alle. - Ollaan täällä, pölyt kertoivat rahkalle, nehän olivat piiloutumisen mestareita. - Mikä tämä paikka on? rahka ihmetteli ja kurkisteli ammeen alta kaakeloitua huonetta. - Kylpyhuone, täällä emme juurikaan viihdy, kovin kosteaa, pölyt supattivat rahkan ympärillä. Jostain suihkuverhon takaa kuului voimakas vedenlorina ja kolahdus. Emäntä katosi huoneesta ja sulki oven perässään. Sitten vessaharja kampesi itsensä ties monettako kertaa pois telineestään ja kolisutteli varrellaan wc-pöntön kylkeä. - Tuo on Suuri Tuntematon, ne jotka tietävät minne sen loppuolemus katoaa, eivät ole tulleet takaisin sitä kertomaan, vessaharja kertoi kunnioittavasti, samalla kun boheemi pönttö nosti päällimmäisen kantensa hieman raolleen. - Aavistan, että sinä pölyinen rahka olisit hyvinkin tervetullut luokseni, olen niellyt useita kaltaisiasi ja pahempiakin, huuhteleva ääni kertoi. - Oi Suuri Tuntematon, kerro meille kuinka toimimme seuraavaksi? vessaharja anoi johtajaltaan tietoa. - Tietämättään… seurasi pitkä tauko kunnes pönttö jatkoi. - Emäntä paljasti minulle että juusto on liittyväinen joukkoomme. - Palaammeko keittiöön? rahka ähkäisi. - Kyllä, juuston aika on loppumassa, päivämäärä tulee umpeen, pönttö pulputti ja kolisutteli kanttaan puhuessaan. - Mutta nyt levätkää, pönttö totesi mahtipontisesti ja veti itsensä kertaalleen. Rahkan totutellessa kylpyhuoneen lämpöön, se kuuli kuinka imuri hurisi oven takana ja emäntä kirosi kun ei löytänyt valtavaa pölypalloa mistään, kuulemma se rahkakin katosi jonnekin. Yön aikana juusto tärisi ja voivotteli vesipisaroiden vilvoittamana jääkaapissa. Sen pintaa kutitti ja kihelmöi kun vaaleat laikut puhkesivat koristamaan sen kellertävyyttä ja jotain vihreää karvaa kasvoi sen selästä. - Voihan rutto, nyt se tarttui sinuunkin, mehukannu yritti siirtyä kauemmas juustosta. - Mikä tarttui? juusto kysyi arasti ja pelkäsi että se kuutioitaisiin seuraavaksi. - Home, se on vienyt monta kaltaistamme pois luotamme, sitkeä huhu kertoo Komposti-nimisestä paikasta, kuulemma oikea helvetti, vaihtoehtona on taivaallinen Suuri Tuntematon. - Älä sinä mehukannu hulluttele, pitkäaikainen suklaalevy liversi foliokääreistään. - Tuntematon on taivas, mehukannu loiskautti punaista mehua hyllylle innostuessaan haaveilemaan. - Juusto, älä sinä välitä tuosta, se mokoma on valmistettu uskovaisin ottein ja haaveilee taivaasta Kaikkivoivan Leivän oikealla patilla. - Uskovaisin? juusto ei ymmärtänyt. - Olen krapulajuoma, minuun uskotaan, minä helpotan oloa, mehu selvensi kannustaan. - Ansaitsenkohan minä paikkaa Suuren Tuntemattoman tutkimattomilta poluilta? juusto kurkisti ensimmäistä kertaa kääreistään viipaloinnin jälkeen. Vihreä, ohut, höttyinen turkki sen selässä ei enää kutittanut, vaikka se levisikin tasaista vauhtia sen ympärille. - Ei polkujen vaan putkien! mehukannu korjasi ja ilmaisi tietävänsä asiasta varsin paljon. - Millaista siellä on? suklaalevykin vaati tietää juuston rinnalla. - Olet kevyt, kellut, tunnet olevasi yhtä kaiken muun kanssa, mehu loiskutteli iloisesti lasikannussa. - Oi voi, minneköhän päädyn, juusto parahti ja ahtautui pakettiinsa. - Mieti mieluummin millaista Kompostissa on, suklaa kähisi ja kakoi. Murha Aamulla paitsi rahisevasti uneksuva vessaharja, myöskin pölyinen rahka sai todistaa jotain kamalaa. Isäntä toi hopeisena kimaltelevan kattilan vessaan ja kumosi sen sisällön Suureen Tuntemattomaan. Kaikki läsnäolijat saattoivat nähdä kuinka jauhelihakastikkeisen spagetin tahmaiset käpälät liimautuivat wc-pöntön reunaan ja mitä ilmeisemmin se yritti kaikin keinoin roikkua ja välttää kohtalonsa. Vessaharjan kauhuksi se joutui osallistumaan murhaan. Isäntä tarttui sen varteen kovakouraisesti ja tökki sillä spagetin irti pöntön laidoista. Kuului hiljaisia loiskahduksia kun luikerteleva spagetti vajosi pöntön pohjalle. Jauhelihakokkareet pulpahtivat kellumaan vedenpintaan, kunnes isäntä veti pöntön raamikkaasta nupista ja ruoantähteet huuhtoutuivat pois. Sen jälkeen isäntä paukutti vessaharjaa pöntön sisälaitaa vasten ja huuhteli yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes kaikki spagetinjämät olivat kadonneet harjaksista. - Voi minua, harja vaikersi kun se oli isketty takaisin telineeseensä. - Et sinä sille mitään voinut, pönttö lohdutti ja yritti saada vielä jauhelihakastikkeen aromin veteensä. Suurilla tuntemattomilla voimilla se palautti osan spagetista ja jauhelihasta lillumaan vedenpinnalle. - Oletteko kunnossa? vessaharja uteli ja kurkki pöntön sisuksiin. - Siellä oli pimeää! Porukka vastasi pohjalta ja spagetti olisi mielellään hukkunut sinne jonnekin kuin tuntenut nykyistä tuskaansa. Sen pinta oli rikki, se oli katkeillut, se oli kuin raastettu, kiitos vessaharjalle. Samaan aikaan jääkaapissa mehukannu oli ehtinyt jo koko yön jeesustelemaan Suuren Tuntemattoman putkistosta, kun juusto huomasi voivansa kävellä. Homekerros keikautti sen selälleen ja lähti kuljettamaan sitä hyllyä pitkin jogurttipurkkien taakse. - Voi tämä on mukavaa, juusto hihkui selällään ja antoi homeen viedä sitä. - Näytät kamalalta, suklaa rapisi kääreissään. Se oli vallan ylpeä itsestään, niin makea, haluttu ja rakastettu, mutta sitä se ei voinut sietää, että siitä irrotettiin muutama pala kerrallaan. Sitä mehukannu oli ehtinyt jo vertaamaan, että olisi sama kuin ihmiseltä taitettaisiin yksi sormi kerrallaan irti. Ohut homekerros kuitenkin väsähti ja painui aivan lyttyyn juuston alla, juuri kun ne olivat pääsemässä purkkien taakse piiloon. - Liikkukaa nyt, toimikaa, juusto räpiköi ja olisi heilutellut lyhyitä käsiään vaativasti, jos sillä olisi ollut sellaiset. - Emme jaksa, meidän on kasvettava, homerihmat kärisivät ja juusto tunsi taas, kuinka sen kiemurtelevat rihmat kietoutuivat sen pinnalle ja syvemmällekin. Samoihin aikoihin vilustuneet, siamilaiset jääpalat yrittivät irti toisistaan pakastimen uumenissa ja käytetty kondomi etsi tietään ulos roskiksesta, eikä emännällä saati isännällä ollut mitään hajua, mitä heidän asunnossaan tapahtui.