Laku oli täysin musta poika kanini. Se ehti elää hieman yli 2 vuotta. Laku oli aivan ihana kani, se ei ollut pelokas, niinkuin yleensä kanit ovat vaan hyppeli ja pomppi vapaana melkein koko ajan. Vain yöksi se laitettiin häkkiin. Laku rakasti myös ulkoilua, niinkuin Dinukin nyt rakastaa. Kaiken tuon murskasi yksi päivä, 16.9.2005. [Dinu oli jo syntynyt, mutta ne luvoutetaan vasta 3 kuukauden ikäisinä, eli saimme Dinun parin kuukauden Lakun kuoleman jälkeen.]

16.9.2005 Vasta aamulla huomasimme että Laku oli todella kylmä, kyyhötti häkin pohjalla eikä halunut tulla ulos. Yleensä se nimittäin halusi AINA ulos. Päätimme viedä Lakun lääkäriin, mutta oli pakko käydä koulussa ensin. Menimme siis heti koulun & töiden loputtua eläin-lääkäriin. Lääkärit epäilivät, että se olisi syönyt jotakin puruja ja nyt sen suolisto olisi tukossa. Huomautin, että meillä oli ollut pahvilaatikko jota ne yleensäkkin jyrsii mutta ei syö. Lääkäri arveli että sekin saattoi olla syynä. Olisiko Laku siis tahallisesti syönyt pahvia..? Sitä ei koskaan saatu tietää. Lääkärit antoivat jotakin lääkettä suoraan suoneen ja jotakin öljyä, mutta mitään ei ollut silti tehtävissä. Veimme Lakun kotiin, noin pari-kolme tuntia sen jälkeen Laku "Lysähti" häkin pohjalle, kuin olisi joku sen heittänyt siihen. Sen pulssi hidastui ja se kuoli. Kaikista hivittävintä tietenkin oli, että näin koko tapahtuman. Nyt olen päässyt siitä jo yli, ja muistelen ainoastaan hyviä asioita Lakusta. Silloin oli tietenkin todella vaikeaa. Jokin todella hyvä ystävä oli kuollut. Dinu ei tetenkään tule ikinä korvaamaan Lakua, eikä niin pitäisikään olla. Mikään eläin ei korvaa mitään eläintä, niin erilaisia ja ihania ne ovat!

Rakasta Lakua Muistellen, Lizzie

Laku pitkästi
Sateenkaari-Silta runo, edesmenneille lemmikeillemme