|
Rissa on todella tammamainen, tallimme diiva. Pahimpina päivinään se on koko ajan korvat luimussa ja hampaatirvessä, mutta löytyy Rissalta hyviäkin päiviä. Yleensä hoitaessa Rissa on aika äkäinen, mutta ei se ikinä onneksi mitään tee, se vaan pelottelee. Sen lempipuuhaa on klonksutella hampaita, vaikka se ei oikeasti ole edes näykkimässä. Sitten kun Rissa tietää, että ihminen joka sitä hoitaa on varma eikä pelkää, niin silloin se lopettaa typerän leikkinsä. Huono puoli siinä on se, että lapset eivät yleensä Rissasta pidä pelottelun vuoksi, koska he uskovat että Rissa aikoo oikeasti tehdä jotain, vaikka se ei teekkään. Tämän takia Rissa onkin oikeastaan yhden ihmisen hevonen, kun se alkaa luottamaan ihmiseen, sen kiukuttelu vähenee. Rissa pitää siitä, että se saa olla rauhassa ilman mitään turhaa hälinää sen ympärillä. Rissa kiintyy todella helposti omistajaansa, kun se tietää että siitä välitetään, niin silloin se käyttäytyy nätisti. Oikeastaan Rissa omaa mahtavan luonteen omasta mielestäni, koska se osaa olla niin erilainen. Ikinä ei ole päiviä jolloin se käyttäytyisi samalla tavalla. Harjauksessa ei ole muita ongelmia, paitsi mahan alta harjaamisesta Rissa ei pidä ollenkaan, silloin sitä ärsyttää todella, mutta kun hellästi harjaa niin se ei aiheuta sen kummempaa reaktiota kuin yleensä. Kaviot se nostaa oikein kauniisti, paitsi välillä Rissa saattaa syyllistyä siihen, että se alkaa nojailemaan ihmiseen, joka on todella ärsyttävää, hermoja riipivää. Satulavyötä kiristäessä Rissa panee kovasti vastaan, tämä on se juttu mitä se inhoaa kaikista eniten, välissä saattaa jopa nousta pystyyn, mutta tätä tapahtuu aika harvoin. Kuolaimet se ottaa aina todella kauniisti suuhunsa, pikemminkin työntää päänsä suitsiin. Taluttamisen kanssa ei ole mitään ongelmaa, paitsi jos joku ori osuu paikalle niin silloin Rissan pitää alkaa esittää, mutta ei se mitään kummempaa tee. Eläinlääkäristä Rissa ei pidä ollenkaan, se käyttäytyy samalla tavalla silloinkin kuin muiden vieraiden ihmisten kanssa. Tarhassa Rissa saattaa ryhtyä pieneen määräilyyn muita tammoja kohtaan, se luulee olevansa maailman valtias ja muiden hevosten olevan sen alamaisia, mutta tämä ei kyllä todellakaan aina onnistu.
Ratsastaessa Rissa on aika kuumahko pakkaus. Se on todella herkkä niin kyljistä kuin suustakin. Se ei ikinä tee mitään ilmaiseksi, Rissa ei sovi ihan kenelle tahansa, koska se jaksaa vaatia ratsastajaltaan todella paljon ennen kuin se tekee mitään. Rissa ei myöskään pidä raipasta ollenkaan, kun sitä vähänkin raipalla näpäyttää, alkaa takapää nousta uhkaavasti ylöspäin, yleensä sieltä tulee ainakin pari pientä pukkia. Jos Rissalla ratsastaa kannuksilla niin silloin pitää todella tietää, miten pohkeita käytetään silloin kun niissä on kannukset, koska Rissa ottaa niin helposti nokkiinsa, jos sitä vähänkin kovaa puristaa kylkiin. Myös silloin jos vähän liikaa Rissan mielestä repäisee sen suusta, niin siitäkään se ei todellakaan tykkää. Sen jälkeen tammaa pitää ns. lepytellä. Rissa on todella hieno kouluponi, se osaa kulkea oikealla ratsastajalla todella kauniisti ja se omaa myös todella kauniit ja lentävät liikkeet. Rissan liikkeet ovat niin ravissa kuin laukassakin todella pehmeät, niissä on oikein mukava istua, ei voi olla pitämättä. Mutta laukka on Rissalle se vaikein asia, koska jos ratsastajan pohkeet irtoavat sen kyljistä vähänkin se alkaa kulkea suoraa päätä ristilaukkaa, joka ei ole todellakaan kovin mukavaa, joten ratsastajan täytyy olla koko aika valppaana ratsastaessaan Rissalla.
Esteillä Rissa kuumenee entisestään, silloin se ei aika jaksa oikein edes seistä paikallaan, vaan se alkaa stepata paikallaan, jos sen täytyy odottaa. On todella tärkeää kun Rissalla hyppää, että ei odotuta tammaa kauaa eikä tee mitään ylimääräisiä voltteja, koska silloin Rissa todellakin hermostuu ja se luulee olevansa suorastaan ravilähdössä. Rissalla on todella erikoinen hyppytekniikka, mutta silti ihan hieno. Se suorastaan pomppaa ylöspäin eikä eteenpäin, mutta silti se aina pääsee kauniiisti yli esteiden. Tamma hermostuu todella jos puomit alkavat kolista alas, silloin se alkaa vaan kiihdyttää vauhtiaan, ja sitten seuraavat hypyt usein saattavat epäonnistua. Mutta Rissalla on hauska hypätä, koska joka päivä on aina erilainen. Maastossa Rissa saattaa hieman säikkyä, mutta ei se pienistä hätkähdä. Mutta jos jotain isoa ja outoa sattuu sen eteen, niin silloin Rissa pomppaa sivuun ja kiihdyttää tahtia, mutta yleensä sen saa hallittua. Kisoissa Rissa ei hermoile, se vaan katselee ympärilleen ja hirnahtelee ohi kulkeville oripojille. Radalla se yrittää aina kaikkensa, ihan aina. Silloin Rissasta saa sen parhaimmat puolet esille, koska se itsekin nauttii siitä kun sitä katsellaan ja se saa esiintyä, ja tietenkin lopuksi se saa suuret taputukset yleisöltä.
|
