Karl Lundgren on toisen sukupolven koiraharrastaja irlanninsusikoirien parissa hienolla maatilalla Pohjois-Ruotsissa, joka on oppinut tarvittavat kikat isältään. Molemmat ovat omistaneet hienoja juoksuvalioita, joilta monilta myös näyttelytuloksia valioitumiseen asti on riittänyt. Molemmat ovat silti vahvasti panostaneet koiriensa valinnassa terveisiin/tutkittuihin vanhempiin, monipuolisiin ominaisuuksiin sekä varsinkin käyttöominaisuuksiin juoksuradoilla. Kasvattajaksi kumpikaan ei silti ole halunnut ryhtyä, sillä koirat ovat heille vain innoittava ajanviete ja harrastus hyvässä mielessä. Pentueita toki syntyy toisinaan, kuten Markuskin osoittaa.
Markus on luonteeltaan itsenäinen, joka ei paljoa kiinnostu toisten touhuista vaan katselee heitä tylsistyneen oloisena oman petinsä suojista. Toisinaan se saattaa innostua hieman röhinöimään itseään nuorempien urosten kanssa kotioloissa, mutta sitäkin hyvin harvoin. Kokoonsa nähden poika osaa olla mitä näkymättömin sisätilojen asukki. Markuksen juju on siinä, että se tuntuu säästäven energiaansa ulos, ja päästävän kaiken pakkautuneen tarmon pois ulos päästessään. Poika juoksee villinä ympäri tilaa ja eksyy toisinaan myös pelottavasti omille teilleen, muttei viihdy niillä muutamaa minuuttia kauempaa kun huomaa, etä onkin aivan yksin metsässä ilman tuttuja. Laumasielu siis Markus kumminkin sisimmässään, koira kun kuitenkin on kyseessä. Mielellään se myös käy mulkoilemassa reviirin ohitse mahdolisesti kulkevia vieraita kaksi- ja nelijalkoisia, josko näitä voisi hieman pelotella muutamalla ärähdyksellä.
Pentujen kanssa uros muuttaa lutuiseksi nalleksi, joka leikkii hyvin mielellään ja sietää todella korkealle asteele asti kaikkea pikkusinttien touhuamaa. Ihmisiä kohtaan Maskus on aika viilipytty, käyden ensin innoissaan moikkaamassa -ongelma onkin, että poju mielellään hyppisi ja nuolisi tulijan päästä varpaisiin- jonka jälken siirtyy takaisin omalle petilleen.
Ratajuoksut ovat Markukselle se "number one" asia, sillä tässä lajissa sen energia todella pääsee käyttöön ja se nauttii kilpailemisesta selvästi. Näyttelyt menevät, vaikka tylsä seisoskelu usein sitä haukotuttakin. Kyllä sitä silti käyttäydytään aina mallikkaasti, vaikka ilmoitetaan aina komealla haukahduksella ja mulkaisulla, mikäli toinen uros uskaltautuu liian lähelle sitä.
Kuskasin Markuksen 10.8.2010 virtuaaliselle Koiraklinikalle lonkkatutkimukseen, jossa Nettei sai seuraavan tuloksen: lonkat A/A ja kyynärät 0/0. Tämä oli todella mukava tulos nopeasti kasvavan ja suuren rodun kohdalla!