Vonka saapui Korppiklaaniin syyskuussa 2009, kun entinen omistaja ei sitä voinut enää pitää. Melko haikein mielin uros entisestä kodistaan lähti, ja useat yöt kuluivat koiran uikuttaessa uudessa pedissään koti-ikävää, ja päivisin se vietti aikansa istuen kuono melkein ulko-ovessa kiinni. Lopulta, kuten jokainen koira ajallaan, se alkoi sopeutua ja rentoutua uudessa kodissaan.
Uros on hyvin leikkisä ja ystävällinen, eikä siltä ole kärsivällisyyden lahjojakaan poistettu syntymävaiheessa. Se tulee loistavasti toimeen myös ihka outojen ihmisten kanssa, sekä sallii melko pitkän pinnan ansiosta lasten leikkiä ympärillään sekä riuhtoa turkkiaan "lasten tapaan", ellei kukaan ihminen ennen sitä hätiin satu koiraparkaa pelastamaan. Kissoista Vonka ei juurikaan pidä, vaan jahtaisi niitä mielellään. Käskystä se kuitenkin jättää nekin otukset rauhaan. Toisia uroskoiria kohtaan Vonka taasen paljastelee mielellään hieman hampaankulmiaan, sillä sillä on kohtalaisen korkea tahto dominoida ja varoa alistumista jos korkeampaan arvoon on koirien keskuudessa mahdollisuus. Myös reviiriään se vartioi kaiken sortin koirilta kohtuullisen hyvin. Vieraita narttuja ja vanhoja uroksia se katselee hyvällä mallilla, mutta nuori, maksimissaan seitsemän vuoden tiinoilla olevia uroksia se ei kotipihansa läheisyydessä katsele.
Vaikka Vonka omaa reviiriään vahtiikin toisilta uroksilta, on se koe- ja näyttelypaikoilla kuin toinen koira. Sen käytös on mallikasta ja rauhallista, eivätkä muut koirat sitä juurikaan kiinnosta. Koepaikoilla jopa toisia uroksia saatetaan suostua haistelemaan melko tuttavallisin mielin. Itsessään kilpailuja uros ei siis jännitä ollenkaan, vaan toimii itseasiassa paremmin kuin harjoituksissa. Tunteekohan se sitten ohjaaan oman innon uudesta, tulossa olevasta koesuorituksesta, sitä en tiedä.
Miira virtuaaliselta Eläinklinikalta tarkasti Vonkan syyskuussa 2009 seuraavin tuloksin: lonkat A/A; polvet 0/0; kyynärät 0/0; silmät OK; sydän terve ("Vonkan sydän löi normaalisti, eikä minkäänlaisia sivuääniä kuulunut tai vuotoja näkynyt. Todella hyvässä kunnossa oleva sydän.").
Kasvattajana Vonkalla on suomalaissyntyinen Andrea Hirvisalo, joka 28-vuotiaana muutti Tanskaan vuosia kestäneen etäsuhteen ajamana. Hieman tämän jälkeen hän vaihtoi sukunimensä tanskalaisen miehensä mukaan Borghildiksi. Sekä kasvattaja- että pentuenimien kanssa Andrea haluaa kunnioittaa synnyinmaataan, mistä johtuu Vonkan suomenkiellinen nimi synnyinmaasta huolimatta. Andrea itsessään on ollut sekä sileäkarvaisten- että kiharakarvaisten noutajien kanssa tekemisissä kymmenvuotiaasta asti. Hän on ahkera näyttelyissä kävijä, joka ei suurena eläinrakkaana metsästyksestä piittaa. Koirien kanssa metsäjälkeä harrastaa pienimuotoisesti hänen miehensä. Ulkomuodollisten ansioiden lisäksi Andrea painottaa vahvasti koirien ystävälliseen luonteeseen.