Luonnekuvaus

Sukuselvitystä ja vähän muutakin

Kilpailukalenteri

Hoito-ohjeet

sunnuntai: lepopäivä

Päiväkirja

6. tammikuuta, 2010 - I'm a poor lovesong cowboy and a long long way from home.

Razan kanssa etsiskelemme uutta tallipaikkaa, onneksi sain Razan ja Lollon turvaan lopettaneen tallin alta takaisin tänne pohojoiseen. Tosin täällä valmentautumismahdollisuudet ovat hyvin alhaiset, joten nyt yritän kuumeisesti etsiskellä neidille ja herralle uusia tallipaikkoja jostain vähän lähempää, täältä Etelästä päin. Tosin Raza tuntuu rakastavan lunta. Tamma kahlailee ryntäitä myöten umpihangessa korvat sojottaen eteenpäin, eikä stressaantuneesta trakehner-neidistä ole jälkeäkään. Itseasiassa Raza ottaa asiat täällä paljon rauhallisemmin, se ei esmes säiky traktoreita tai mönkijöitä, saatika mitään normaalimpaakaan ajoneuvoa, mikä on minulle aivan uutta. Tosin, ehkä se on tämä Lapin luonto, joka saa hermot hellittämään meistä jokaisella. Razan kanssa palailemme kilparadoille, kunhan löydämme tallipaikan jostakin päin etelää.

2.maaliskuuta, 2009 - Where are we going?

Vaihdoimme Razan ja Lollon kanssa tallipaikkaa Emmulle, ja voi miten neiti olikin ihmeissään uudesta paikasta! Jokainen nurkka piti erikseen nuuhkia ja koluta, varsinkin kaikki heinänkorret oli lattioilta pakko nuolla äkkiä pois. Raza tutki narun päässä innoissaan myös uudet naapurinsa ja kun tammalta hokit poistetaan (huomenna) niin päästään tutustumaan uusiin tarhakavereihin. En tosin vielä tiedä, kenen kanssa Raza pääsee oleilemaan, mutta eiköhän se tästä selviä. ;) Tänään ei tammalla sen kummempia tehty, kun niin paljon uutta tutkittavaa ja jännittävää oli, niin en uskaltanut nousta selkään. Olisi ollut vain hullua sinkoilua kentän toiselta puolelta toiselle. Mutta tänään näin, huomenna juoksutetaan ja ylihuomenna kavutaankin taas selkään ja aloitellaan treenailemaan. Lähdemme kokeilemaan uuta maneesia ja sitä, kuinka neiti pysyy käsissä ihan uusilla esteillä. Eiköhän se hyvin mene, mutta siitä sitten lisää, kun se on kokeiltu.

7.marraskuuta, 2008 - 'We do it on my way, or noway!'

Raza ryhtyi tänään tosissaaan laittamaan vastaan. Voi tosin johtua siitä, että kenttä ei tainnut olla hienopieru neitokaisen mieleen, mutta kun hommat eivät alkaneet toimia maneesissakaan meni tältä täti-ihmiseltä hermo. Sitten painuttiinkin tamman kanssa takaisin kentälle ja taivuttiin niin kiemuralle ja äherrettiin ja pukerrettiin puolitoista tuntia koulua taukoamatta. Jos minä en kerran pura pahaa tuultani hevosiin, ei niidenkään tarvitse minulle känkkäillä. Ja treenin jälkeen Raza kulkikin oikein kauniisti, neiti tarvitsi vain hieman päättäväisyyttä, joka oli rapissut pahemman kerran Lollon kanssa lenkkeillessä... Mutta nyt sain temperramenttini takaisin ja Razakin taipui koottuun raviin pääty-ympyröillä, kuin itse Matador ikään. Taas syd'n suli ylpeydestä ja rasittavan reenimme jälkeen vein neidin kävelylenkille vielä metsään. Tamma vaikutti oikein pirteältä ja iloiselta, vaikka olisin puurtamiseni jälkeen toivonut näkeväni Razassa edes pieniä väsymyksen merkkejä - mutta kun ei, niin sitten vaan ei. Takaisin tallille päästyämme suohkuttelin Razan jalkoja parikymmentä minuuttia, laitoin linimentit ja heitin tamman takaisin tarhailemaan kavereidensa kanssa. Siivosin molempien kaakkien karsinat, ja vein niihin puhtaita kuivikkeita iltahienien lisäksi. Pesin juomakipot sekä tallissa, että tarhassa ja raahasin kädet vääränä lisää vettä niihin. No, pääasia että hevoset ovat tyytyväisiä. Taisin siinä sivussa palelluuttaa kevyesti korvani, kun punoittavat ja kirveltävät nyt niin kivasti, mutta se menee varmasti ohi ja seuraavalla kerralla muistakin ottaa pipon mukaan. :)

6. marraskuuta, 2008 - 'Sweet home Alabama'

Ah, tuumaa Raza tarhastaan. Hevoset on, molemmat, vihdoin saatu kuljetettua turvallisesti Kissankäpälärinteeseen, eli Rinteeseen; uuteen kotiinsa. Ja Razalla alkoi valmennuskausi vauhdikkaasti parilla kilpailuilla, joista ei sijoituksia tullut, mutta ei nyt iavan viimeisiäkään oltu. Tai toiset kilpailut Razalla ratsasti tamman kasvattaja, joten heidän yhteistyöstään en tiedä, mutta itse olin melkoisen tyytyväinen tamman sen hetkiseen suoritukseen 2. päivän kisoissa, joissa sain tamman juuri ja juuri mahtumaan melko vaativaankiin luokkaan jo. Muta sen verran hyvin tamma ne meni, ettei viimeisiä oltu. :) Minkä vuoksi olen siis Razasta kovin ylpeä, kun ei tämän tytönheitukan kanssa ole ikinä kisattukaan noin vaativia... Ja ilmoittelin tammaa ja minua estevalmennukseen rataesteitä hyppäilemään, kun eivät oikein tuolla kilpailuissa sujuneet. Täytyisi saada Razaa myös jonnin verran tungettua kouluvalmennuksiin, kun tyttönen tuppaa olemaan siinäkin vielä hieman hakusessa. Sen lisäksi Razaa pitäisi jatkokouluttaa, ja Lolloa valmennuttaa ja... ja... hommaa on loputtomiin. ;) Eipähän tule tylsää. Tänään ajattelin, että pidämme Razan kanssa vapaapäivän tapaisen ja juoksutan vain tammaa parisen kymmentä minuuttia pelkästään naruriimulla ja pitkällä liinalla. Jos saan muita tallilaisia avustamaan, niin olisi Razalla suuntana vähän irothyppyjäkin...

Ja niinhän sillä olikin! Lisko ja Shania innostuivat avittamaan ja kokosimme kentälle muutamia aika korkeitakin esteitä, jotain 90-metrisiä. Raza epäröi ensin, mutta pienellä rohkaisulla neitiseni loikkasi komeasti, kovaa ja korkealta yli. Hyvän tuntuinen tyyli sillä on, venyttaa itsensä hyvin esteellä ja tietää minne laittaa jalkansa... Tosin hieman treeniä vielä tarvitaan: tamma ponnistaa aivan liian kaukaa, aivan liian korkealle ja aivan liian kovasta vauhdista... Huhhuh, kyllähän on hommaa edessä. No, treenauksella paremmaksi. Nuori tamma on tottakai epävarma hypyistään, joten taidamme aloittaa kavalettiharjoittelun... No, huuhtaisin Razan jalat vielä juoksutuksemme jälkeen, ja hieroin niihin kaksivaikutuslinimenttiä. Sitten fleece-loimi päälle ja takaisin tarhailemaan. Sillä aikaa siivoilin Razan karsinan tunteakseni itseni edes hieman hyödylliseksi. Vein karsinaan uutta kuiviketta, iltaheinät valmiiksi ja iltamössötkin laitoin jo valmiiksi. Pesin vesiautomaatin ja toistin saman liikeradan Lollonkin karsinalle. Raza on kyllä paljon siistimpi, kuin Lollo... Sitten heitimme Shanian kanssa yhdessä hepoille päiväheinät tarhaan ja täytimme tarhojen vesisaavit. Sitten pitikin jo hypätä mazdaansa ja kaasutella kotia kohti puunaamaan kisavarusteita uutta haastetta varten.

30. lokakuuta, 2008 - 'Home sweet home'

Nyt on sitten Razan ja Lollon kanssa haettu tallipaikkaa käpälärinteestä. Toivomus olisi, että sinne pääsisivät, niin viihtyisältä ja mukavalta paikalta vaikutti. Ja olisi kaikki mukavuudetkin. ;) Helppo valmentautua ja sen sellaista. Raza odottaa jo innoissaan pääsyä uuteen kotiinsa, tämä vanha on melkoisen ahdas, pimeä ja haisee jotenkin kummalta, joten tahdon hevoseni äkkiä pois tämän vanhan muorin tallista, ennenkuin katto romahtaa hevosten niskaan...

Kuvagalleria

Kuvat © Holme Trakehners - luvat kunnossa.

Tekstit © Chao