|
Carusos Waldorf "Wilma"
Luonnetta löytyy Jassulla oli jonkinlainen pakkomielle löytää orillensa Ketulle sopiva tyttöystävä. Suurin ongelma oli poniin kohdistuvat vaatimukset: tamma, 2-polvinen suku, ihana suku ja se että poni olisi syntymätön, että Jassu voisi päättää sille nimen. Lopulta Jassu, eräänä kauniina päivänä, ajeli Stud Caruson ohitse ja sai ajatuksen. Kotiintulovauhti saattoi tehdä Wilman sellaisen, kuin se on. Poikatyttö, jolta löytyy rohkeutta ja lempinimiä kuten Willi Wilma, Wili tai Willi. Tältä tammalta löytyy rohkeutta, tyhmänrohkeutta, uhkarohkeutta tai mitälie, todella rohkea tämä poni joka tapauksessa on! Wilman poikatyttömäisyys on varsin huvittavaa, ainakin sen käyttäytyminen kanssaeläjiä kohtaan on. Orien flirtti menee ohi sen korvien ja sen riehuminen saa orit järkytyksen partaalle, kerran neiti laitettiin kokeilun vuoksi orien sekaan ja neitokainenhan pinkoi orien perässä, kuin paraskin jalkapallovalmentaja. Huvittavin osa oli se, että orit kirmasivat valkuaiset vilkkuen karkuun. Ainut ori, jolle meidän Wilmalla on silmää on Kettu. Sen kanssa siitä tulee tammojen tammma, kunnon pikkudiiva. Mutta yleisesti orit on Wilmalle kavereita, ei poikaystäväkokelaita. Ja tammat Wilma meinaa tehdä hermoheikoiksi, ne kun haluaisivat vain lökötellä nurmella, mutta Wilma haluaisi leikkiä, loikkia aitojen yli tai mennä läpi ja tehdä kaikkea hauskaa. Wilma on suloinen, mutta kuin rasavilli pojankoltiainen. Pahuuttaan se ei mitään tee. Tuskin edes sitä (sääli), kun se loikki trailerista Jassun yli Volttiin tulopäivänään. Hoitaessa Wilma muistuttaa leikkisää lasta, se ei tykkää olla karsinassa sisällä vaan laittaminen on niiiiin paljon hauskempaa ulkoilmassa. Ja jos Wilman sitoo hoitopuomiin, se ei malta milllllään seistä paikallaan, niin paljon hauskempaa olisi liikuskella. Ja sen Wilma sitten korvaa paikallaan steppailulla, joka on melkoisen raivostuttavaa. Mutta muuten Wilma on hyvin kiltti. Vaikka se melkein aiheuttikin Jassulle hermoromahduksen nykäistessään koko sähkölaitumen aidan maasta ylös (nerokasta sitoa Wilma siihen) ja juoksi sitten aidat mukanaan pitkin peltoja (hahahha). Taluttaessa Wilma on varsin Wilma, se ei malta, se ei jaksa, se ei halua olla paikallaan. Se haluaa mennä ja kokea, se ei jaksa miettiä millaista maailmalla olisi, se haluaa totisesti elää. Ratsastaessa se pieni Willi Wilma herää. Se haluaa testata onko ratsastajasta sen rajuihin leikkeihin ja jos ratsastaja todistaa olevansa tarpeeksi sinnikäs, Wilmasta tulee hauska ratsu. Jos taas ratsastaja putoilee joka 5 sekunti, Wilma vain innostuu. Kouluponina Wilma on kärsimätön, se taaskaan malttaisi, jaksaisi tai haluaisi tehdä jotain niin tylllsää. Paljon hauskempaa on piristää töitää pukittelemalla ja loikkimalla. Näiden tarkoitus ei ole koskaan pudottaa ratsastajaa, enemmänkin kyse on Wilman hauskanpidosta. Siitä on kiva riehua ja rellestää, kiva olla kunnon miäs. Wilman voi hetkeksi saada jopa pitämään työnteosta, saada likkumaan, mutta sitten pojoing, kuin vieteri, Wilma palaa taas yrittämään leikkimielistä töistä poispääsyä. Kun taas esteillä, tämä paketti, on varsinainen raketti (hah, johan rimmas). Silloin se on rohkeimmillaan, se hyppää mistä vaan, milloin vaan, mistä vaan. Oli kyse sitten typeryydestä, uhmasta tai mistä tahansa, Wilma on varmasti maailman rohkein esteponi. Ratsastaja voi sulkea silmänsä, heittää ohjat Wilmalle ja silti Wilma hyppää (suurudenhullu Jassu kokeili tätä). Wilma hyppäisi varmaan silmätkin kiinni. Maastossa, siellä Wilma haluaisi niiiiiin kovasti ottaa kisaa ja usein (pidätteistä huolimatta), neitokainen ottaa ja lähtee ja saa muutkin innostumaan. Tämä poni kiihtyy nollasta sataan! Maastoesteekin menee samalla rohkeudella, Wilmalle on aivan sama onko este kiinteä vai ei, siitä mennään aina yli. Kisoissa Wilmalla on koko ajan machomeininki päällä ja se on yllättävää sinänsä, että yleenä Wilman poikamaisuus rajoittuu poikamaisuuteen eikä niinkään miesmäisyyteen. Mutta kai Wilma kokee kisoissa olevansa jotenkin übercooli ja sen pitää näyttää se. Mutta jos Kettu on mukana, voi hyvä tavaton. Silloin machosta ei ole mitään jäljellä vaan ollaan pelkkä kiljuva ja steppaileva tammaotus, jonka kanssa meinaa käämit palaa. Ja koska yleensä Kettu on mukana, Kettukin on toooosi oria ja niitä saa pidellä koko ajan erillään. Lastatessa Wilma on melko helppo, vähän kärsimätön, mutta jos kaverina on joku rauhallinen tamma niin homma on helppo. Sukuunsa tullut
Wilman isi Suopursun Romeo on pohjimmiltaan kiltti ja lempeä mutta useasti pieni jukuripää. Se jaksaa kiusoitella muita hauskoilla jutuillaan ja se rakastaa sitä. Romeo on hyvin utelias ori, kuten ponit yleensä. Se on aina tutkimassa joka paikkaa ja harkitsee vasta sen jälkeen. Romeon mielestä jokin esine on hirmu kiinnostava, vaikka se olisi meidän kaksijalkaisten mielestä täysi tylsyys. Orilla on erikoinen ja omalaatuinen luonne, eikä toista sen kaltaista ponia ole missään maailman huippusiittoloissakaan. Ratsastaa Romeo on mukava, mutta esteistä se ei piittaa. Ne ovat sen mielestä ajanhukkaa ja ilmaiseksi se ei mitään tee! Kiellä se ei kuitenkaan usein, onneksi. Hypyt ovat pehmeitä, mutta koulussa ponin askel vasta pehmeä onkin. Silloin poni hoitaa hommat mallikkaasti ja nauttii siitä. Hoitaa Romeo on lempeä ja kiltti, eikä aiheuta ongelmia. Silloin sille saa tehdä melkein mitä vain ja se vain nuokkuu silmät ummessa. Ainut, mitä Romeo ei siedä, on satulavyön kiristys. Silloin sitä kiukuttaa ja se osoittaa sen hyöriskelemällä ja heittelemällä päätään. Wilman emä Missway's Adeline on poni jokaisen makuun. Tammalta löytyy erittäin kiltti joskin hieman varautunut puoli, mutta myöskin tulinen ja villi sellainen. Hoitaessa Adel osaa käyttäytyä kiltisti ja huomaavaisesti. Se ei yleensä tahallaan tallo varpaille, irvistele tai muuta sellaista, vaikka joskus potkiikin hieman silkasta ilosta. Adel nimittäin rakastaa harjaamista yli kaiken. Ratsastaessa Adel on yleensä tyynen rauhallinen ja kuuliainen ratsastajalleen. Huonoina päivinään neiti voi kuitenkin olla hieman itsepäinen, ja koetella ratsastajansa hermoja, mutta tätä sattuu kuitenkin harvoin. Ratsuna Adel on kaunista katsottavaa, sillä se on ylväs ja itsevarma mutta silti kuuliainen ja nöyrä. Maastoesteitä Adel rakastaa, ja tällöin yleensä villiintyy niin ettei edellisistä vertauksista "kuuliainen ja nöyrä", ole enää tietoakaan. Kisoissa Adel on niin tyyni ja varma, etteivät edes muut hevoset ärsytä sitä kuten ratsailla. Se ei myöskään piittaa ratsastajansa kisajännityksestä tippaakaan, päinvastoin tamma yrittää ikään kuin rauhoittaa muita omalla tyyneydellään. Kilpailua ja valmennusta Wilmalla on 42 sijoitusta, 4 voittoa. Vauvakuumetta Wilmalla tarjottavien orien tulee olla sijoittuneita, kolmipolvisia ja ratsuponijalostukseen soveltuvia. 13.08'09 rp-t Victrola vol (i. Kelmin Bass) |
© Jassu
+ The Inspiratin Gallery