|
Railrodder kel "Räkä"
Luonnetta löytyy Jassulle tuli että oli pakkopakkopakko saada ikioma kelmiläinen. Räkä on sydäntensärkijä, pleijeri, liian paljon hyvää saanut lapsi, josta tuli sitten kuriton kakara. Ensisilmäyksellä se on täydellinen poni, suurine silmine ja charmeineen. Mutta ei kulunut kuin jo viikko niin kun Jassu pyysi laittamaan jotain kyseistä ponia niin vastauksia tuli montaa sorttia: "Ai Räkä vai, en mä voi, mun pitää... käydä puuteroimassa mun naama, sorry!" Niinpä, tämä pelimies siis ensin hurmaa jokaisen, mutta charmin voittaa sen kurittoman kakaran luonne. Tammat siihen varsinkin rakastuvat, nehän suorastaan palvovat maata Räkän jalkojen alla. Mutta kukaan ei voi koskaan Räkää saada. Räkällä on silmää vain itselleen, mutta flirttiä se ei voi koskaan vastustaa. Jos se näkisi itsensä peilistä, se luultavasti iskisi itsensä. Viimeistään Räkää hoitaessa jokainen tajuaa miksi ei haluaisi olla enää koskaan Räkän kanssa missään tekemississä. Ensin poni katselee suurilla pyöreillä silmillään ja valloittaa hoitajansa (yleisin kommentti "voi kuinka söpööööööö") ja hetken päästä hoitaja juokseekin sinne missä pippuri kasvaa. Syitä on monia. Joko Räkä on lytännyt hoitajansa varpaat fossiiliksi (niissä kavioissa on yllättävän paljon voimaa tuollaiseksi söpöliiniksi!), rynnännyt ulos ja hajottanut koko tallin tuusannuuskaksi tai... Voisin jatkaa listaa loputtomiin. Jokaiselle Räkä on samanlainen, se on aluksi niiiiiin söpööööööö, että kukaan ei aavista millainen kakara sen pään sisällä asustaa. Taluttaakkaan kukaan ei Räkää halua, Räkä kun ei edes yritä leikkiä mitään koiranpentua. Se säntäilee ympäriinsä kuin säköjänis ja parhaimmillaan (ainakin hoitajiensa mielestä) se pääsee irti ja pakenee paikalta ja hoitaja voi vain toivoa, ettei se koskaan palaa. Se ei tietenkään koskaan toteudu, kyllä Räkä palaa käytyään ensin koko läänin tammojen luona kylässä. Ratsastaessa viimeinenkin toivo siitä, että Räkä olisi edes jotenkin käytöstavat omaava poni, katoavat. Poni ei mielellään vihdy neljällä jalalla, sen etujalat ovat liian fiinit siihen. Niinpä yleensä tanssahdellaankin tassut kohti taivasta ja ratsastaja vikisee herranjumalaa. Kun Räkä suotuu laskemaan mononsa maahan, se lähtee kuin salama eteenpäin. "Pidätä pidätä!!!!" kiljuu Jassu kentän laidalla, kun Räkä menee aidoista läpi. Pidätä? Räkä varmaan nauraisi räkäistä naurua jos kuulisi tuon. Siihen eivät pidätteet tehoa. Räkän kanssa kannattaa muistaa elinikäinen ohje: Ota harjasta kiinni, silmät kiinni ja tärkein: toivo parasta! On siis täysi ihme, että Räkä on kouluponi. Mutta oikeastaan, jos sen kanssa taistella sata ja yksi päivää, niin kyllä se siitä. Räkä saattaa jopa hidastaa pyydettäessä ja olla ampaisematta maneesin katosta läpi, kun antaa pohkeita. Räkä on maneesiponi, se on liian hieno tepastelemaan ulkona jos kenttä on vähänkin märkä tai kova. Mutta tietenkin maneesissakin on jotain vikaa, siellä ei saa kolista tai seinässä on taas yksi Räkän mentävä aukko. Koulu on siis jostain kumman syystä Räkän painotus. Sillä on kivat liikkeet, se on oppivainen (mutta se unohtaa päivässä oppimansa), mutta... no, se on Räkä. Esteet eivät ole orille mikään intohimo, kyllä se niitä hyppää, mutta usein mielummin ilman painolastia. Siis haloo, ei pelimies pelasta kuin itsensä. Eli Räkän bravuuri on siis kielto ja hyppy. Tai viel parempi: hyppy hyppy. Silloin Räkä lähtee vinosti esteelle ratsastajan ohjeista piittaamatta (siis sillä on oma tahto ja sehän saa sen aina läpi) ja sitten se loikkaakin esteen eteen. Ja kun ratsastaja on karistettu kannoilta niin yli vaan. Mikään eteiden partaveitsi Räkä ei siis ole. Ja kuten jokainen pelimies todellisuudessa on, Räkäkin on oikeasti täysi nössö. Maastossa ei tarvitse kuin vähän rasahataa niin orin silmät heittävät volttia ja poni on juossut pientä varpusta karkuun niin kauas, kuin on vain päässyt. Kisoissa (siis kyllä, Räkälläkin käydään kisoissa) Räkä on taas se hurmuri, johon jokainen pahaa-aavistamaton on tutustunut. Se suurisilmäinen söpöliini. Veryttelyssä Räkä on hienona ja kaikki ihastelevat "tuo on taatusti varma voittaja" (jos oltaisiin raveissa tai laukkakisoissa kaikki olisivat jo lyöneet vetoa Räkän puolesta), samalla, kun Räkä nauraa päänsä sisällä pirullisesti. Koska kun päästään radalle, Räkä on Räkä. Se joka kävelee kahdella jalalla ja juoksee kuin höyryveturi. Jos selässä on oikeanlainen ratsastaja, voi suorituksen päästä jopa kiitettävästi (=elävänä) läpi. Jos taas ei, voi ratsastaja sanoa maineelle ja mammonalle hyvästit ja toivoa vain, että oma henkikulta säilyisi edes jotenkin kunnossa. Luultavasti jo osaat kuvitella millainen Räkä on lastatessa. Kammottava, hirveä, rauvostuttava? Itseasiassa ei, sisälle se menee melko tyytyväisenä, kunhan se vain saa olla yksin. Siis daa, eihän se voi olla jonkun muun kanssa samassa, jos se nyt ei ole joku täysi julkkis. Mutta ulos, ulos Räkää ei saa millään. Yleensä se kiskotaan sieltä henkihieverissä kolmen riimun ja kahdeksan narun hajoamisen jälkeen. Sukuunsa tullut
Kelmin Roll-Echor! eli Räkän isä, on kaikinpuolin pahemmanlaatuinen rellestäjä, kunnon kovisjätkä. Ekin kanssa joutuu usein suuttumaan jätkälle kunnolla ennen kuin ori uskoo että tätä hemmoa täytyy uskoa, ja vieläkin luupäisenä Eki saattaa nakella niskojaan ja hölmöillä. Hoitaessa Eki on ori, jolle ei kannattaa antaa turhia tilaisuuksia iskeä hampaitaan mihinkään. Ekin kanssa täytyy osata olla tomera ja käskeä oria, muuten Eki on terroristi jota ei pysäytä mikään. Ratsastaessa Eki on ehdottomasti koulupainotteinen, orin kanssa kun esteet tuppaavat maistua vain hyvin harvoin. Eki on upeaa katseltavaa, ori kulkee kaula kaarella pitkin lennokkain hevosaskelinsa. Herkkyyttä, kuumuutta ja muuten vain äkkipikaisuutta löytyy vaikka muille jakaa, orin selässä täytyy olla koko ajan hereillä ettei löydä itseään maata halailemasta. Esteillä Ekin silmiin syttyy pirunkatse, ori tietää mitä pitäisi tehdä, mutta noin yhdeksän kertaa kymmenestä ori EI tee sitä mitä pitäisi. Kun esteelle päästään täytyy muistaa myödätä, mutta hypyt ovat yleensä sulavia vaikkakin liioiteltuja. Esteen jälkeen ei saa edelleenkään huohahtaa, sillä ottaa tilaisuudesta vaarin ja pinkaisee. Joskus Ekin mielestä esteet ovatkin ihan hauska juttu, ja silloin esteet menevät ammattilaisen tyylillä. Räkän emä Roxkat kel eli Kat on odotukset ylittävä, oikea luonnonlapsi. Luonteeltaan Kat on oikea persoonallisuuspaukku. Kat on tallin pikku päivänsäde, jonka ihailijoita ovat kaikki tallin yrmeimmätkin asukkaat. Katissa yhdistyvät veijarimaisuus sekä suloisuus. Kat haluaisi tutkia jokaisen uuden asian, ja Kat onkin toivottoman utelias. Mikään asia ei tätä neitiä saa hermostumaan, kaikki uusi on vain uusi mahdollisuus kokea uutta. Ratsastaessa Kat on eloisa ja tanssahteleva unelma, ainakin osaaville (aloittelijoille ei niinkään). Katin kanssa joutuu painimaan usein neidin oman kekseliäisyyden kanssa. Kun apuja tulee, niin Kat kyllä suorittaa kaikki vaaditut liikkeet kaula kaarella iloisesti. Esteitä Kat rakastaa hillittömästi. Kuitenkin Kat on oppinut kantapään kautta ettei kiitolaukka paranna hauskuutta, ja niinpä nykyään Katin kanssa esterata on yhtä unelmaa. Kat etenee reippaasti mutta hallinnassa esteeltä toiselle, hypäten erittäin kauniilla ja hyvällä mekaniikalla esteiden ylitse. Kat on myös notkea, ja tarvittaessa neiti venyy huimiin suorituksiin niin leveys- kuin pituussunnassa. Kilpailua ja valmennusta Räkällä on 21 sijoitusta, 4 voittoa. Vauvakuumetta Räkälle tarjottavien tammojen tulee olla sijoittuneita, pitkäsukuisia ja ratsuponijalostukseen soveltuvia. |
|
© Jassu
+ The Inspiratin Gallery