Matkustimme kaverini Kata:n kanssa Saksaan ja kävimme ponisiittoloita läpi. Stud Caruso osui silmäämme oitis.
"Carusos Yaela MULLEMULLEMULLE!" Jassu aloitti tavanomaisen ruikutuksen radical.:lle.
radical. tuijotti Jassua ymmärrettävän kauhun vallassa ja pisti paniikissa tämän harkintaan.
Kata taas käyttäytyi viileän rauhallisesti ja sai itselleen orin. Silloin Jassua kyllä risoi olla "harkinnassa". Varsinkaan, kun hän ei edes saanut koko ponia. Silloin kismitti.
Mutta kuukausien päästä poni oli taas myynnissä. Jassu kävi taas kiinni, kuin sika limppuun. Ja tällä kertaa sai limppunsa.

Ella on söpö. Ja kaunis. Se ei ole ehkä varsinainen luonteenpiirre, mutta se oli ensimmäinen asia minkä Jassu (ylläripylläri) huomasi Ellassa. Sitten vasta tulivat tamman luonne ja kyvyt. Mutta mitäs merkitystä niillä on, kun on hyppysissä tälläinen kaunotar? Jassulle ei ollut väliä, osasiko Ella ylipäätään mitään, hän halusi vain tämän sulottaren omiin hyppysiinsä. Kauneutensa vuoksi, kun astut talliin, näet ensimmäisenä Ellan. Se on ovea vastapäätä ja tuijottaa söpösti jokaista ovesta tulevaa.

Hoitaessa Ella on kiltti. Ja kaunis edelleen. Se tykkää torkkua aina vapaa-ajallaan makaamalla boksinsa pohjalla. Ja kun se herää, voi, se on niiiiiiin söpö. Se katselee ympärilleen ja räpyttelee somia silmiään ja saa kaikki sanomaan "ooooooo" ja "oiiiiii". Mutta siis hoitamiseen. Silloin se söpöilee omaan tapaansa ja usein hoitaja pysähtyykin tuijottamaan kaunista ponia, unohtaen mitä oli tekemässä. Kunnes Jassu tulee sättimään laiskuria, mutta pysähtyykin huokaillen tuijottamaan Ellaa, kaunista Ellaansa. Varsinainen oravanpyörä. Kaikki mitä Ella tekee ja kaikki mitä Ellan kanssa tekee on söpöä. Jopa sen kaikkikikkareet ovat kaikkien mielestä söpöjä. Taluttaessa Ella on - kyllä vain, edelleenkin - söpö. Se kävelee vierellä söpösti ja on muutenkin söpö. Oikeastaan Ella onkin pelkkää söpöä ja söpöilyä.

Ratsastaessa Ella on pehmeä (muu adjektiivi kuni söpö!!) ja rento (ja söpö). Se taipuu ihanasti, kulkee hyvin painolla ja tottelee herkästi. Ja on söpö! Se ei kuitenkaan ole mikään kouluratojen kuningatar, se osaa perusasiat ja toteuttaa ne. Piste. Ja tamma saa kaiken anteeksi söpöydellään. Vaikka se söisikin Jassun vasemman jalan varpaat, se saisi sen anteeksi. Onhan se söpö. Esteillä Ellalla on jo enemmän taitoa. Se hyppää hyvin ja nättejä pikkuloikkia. Söpöllä (suuri yllätys) tyylillä. Tamman tahti on reipas, se ei vie kuitenkaan ketään, eihän se olisi söpöä. Söpömpää on mennä hyvässä tahdissa ja hypätä söpöjä pikkuhyppyjä söpöllä ponilla. Eikös? Maastossa Ella on rauhallinen, se ei välitä mistään, eikä liity joukkohysteriään vaan jää aina muiden pinkoessa karkuun söpösti paikoilleen söpöjä silmiään räpyttelemään. Sinttiä Jassu haukkui itsesuojeluvaistottomaksi tästä syystä, mutta Ellalla se tapa on söpö, totta kai ("voi kun pikkunen on viisas, voi lutusta"). Maastoesteitä Ella ei kovin korkeana hyppää (Jassu: "Sen söpöt jalat voi mennä pilalle, ei saa-a!"), ei, vaikka Jassu ei sitä kieltäisikään. Mutta silti se hyppää ne tosi söpösti.