× Omistaja - daffis.
× Kasvattaja - Suomenhevostila Erolehto
× Asuintalli - Pikkuvaahtera

  KILPAILUKALENTERI




Kuvat © Sallis Lindqvist, kopiointi kielletty!

Perusluonteeltaan Tatu on oriksi todella kiltti - sitä voisi ruunaksi.
Tatulla on tietenkin myös joskus huonoja päiviä, jolloin se on ihan mahdoton. Tappajaponia siitä ei kyllä saa tekemälläkään. Harjatessa Tatu on mukava, ja se osaa nauttia harjauksesta, kunhan et vain harjaa kovalla harjalla mahan alta, koska silloin ori voi alkaa näykkiä, koska se kutiaa. Tatu rakastaa kumisukaa, ja sillä kannattaakin harjata paljon Tatun huonoina päivinä. Kaviokoukusta Tatu ei pahemmin välitä, kunhan sillä ei tökitä säteeseen. Jalatkin Tatu nostaa ihan kivasti.

Kun Tatulle laittaa suitset, kuolaimet kannattaa varsinkin talvisin lämmittää ja kunnolla, sillä muuten Tatu ei huoli kuolaimia suuhunsa vaan laittaa hampaat tiukasti yhteen ja nostaa päänsä ylös. Jos kuolaimet ovat lämmitetyt Tatu pitää päänsä kiltisti alhaalla ja antaa laittaa ne suuhun. Tämä ongelma on vain talvisin, kesäisin Tatu ei välitä kuolaimista. Satuloidessa Tatu saattaa pyöriä, joten se kannattaa sitoa kiinni, jos ei halua leikkiä hippaa sen sijaan että menisi ratsastamaan. Satulavyötä on joskus mahdotonta laittaa kiinni, Tatu pullistaa oikein kunnolla ja voisi luulla että se on lihonnut 100 kiloa. Kun talutat Tatun ulos tallista, muista ehdottomasti nostaa jalustimet, sillä Tatu ei siedä sitä, että jalustimet killuvat irrallaan ja hakkaavat sen kylkia. Yleensä jos näin käy, sitä mennään ja lujaa.
Kouluratsastukseen Tatu ei sovi. Se ei yksinkertaisesti jaksa vääntää avotaivutuksia ja kiemurrella pohkeenväistöä. Koulua mennessä Tatu ei ole mahdoton, mutta vaikea. Kun se suostuu jotain tekemään, se tekee sen hyvin. Yleensä Tatu kyllä yrittää luistaa koulutunnilta, esimerkiksi esittämällä ontuvaa. Mutta jos menee ilman satulaa, se onkin toinen juttu. Tatu rakastaa olla kaikkia leikkejä ilman satulaa, ja siksi se on usein myös tallin joulukulkueessa mukana. Esteillä Tatu innostuu. Se ei kuumene, mutta menee hiukan tavallista reippaammin, kuitenkin hallitusti. Tatu kieltää vain, jos ratsastaja on epävarma tai esteelle tulosuunta on huono. Kun Tatu hyppää, esteen alle jää yleensä ilmatila. Tatu alkaa hyppäämään kunnolla vasta kun on kyse 70 cm korkuisista tai korkeammista esteistä, ponnua kyllä löytyy 90 cm asti ja ylikin jos on hyvä päivä.
Maastossa Tatu tykkää olla. Maastoesteet varsinkin ovat aivan ihania. Tatu on maastossa pomminvarma - paitsi jos vastaan tulee orava, niitä se pelkää kuollakseen. Kun oravia on näkyvillä, Tatu yrittää ensin kääntyä takaisin kotiin päin. Jos ei onnistu, mennään sovittuun suuntaan ja lujaa, niin että orava varmasti jää taakse. Mitään muuta Tatu ei pelkää. Maastoesteet ovat se Tatun juttu, kuten tavallisetkin esteet. Puunrungot ovat sekä ratsastajan että Tatun mielestä ihania, jos niitä vastaan tulee.

Valjastaessa Tatu ei välitä muista kuin siitä, että kärryt tulevat varmasti sen perään. Tatu ei varsinaisesti ole ravihevonen, mutta kyllä sillä on lähtöjä ajettu. Ihan kotiteillä ravaillessa Tatu malttaa mielensä, eikä leiki että olisi raveissa. Sen sijaan se saattaa tahallaankin hidastella. Kun kerran kiipeää Tatun kärryihin, ei sieltä vähään aikaan haluta tulla pois. Tatun ravi on pehmeä ja kärryt eivät pompi perässä, ne pysyvät tiukasti tiellä. Kun ajaa Tatulla, ei kannata ottaa toista hevosta ja sille kärryjä mukaan, silloin Tatun ravimuistot heräävät ja ponit voivat ottaa pienen ravikilpailun. Omistajien mielestä se ei enään olekkaan niin hauskaa - tavalliset kärryt ei vain yksinkertaisesti pysy kapealla tiellä tuhatta ja sataa ravaavien hevosten perässä.

Taluttaessa Tatu ei välitä, vaikka kuinka sen taluttaja yrittäisi saada sen pois puskista - pakkohan se on maistaa kaikkea mitä on tarjolla! Kun Tatun saa kerran ylös puskasta, ei se sinne vähään aikaan enään mene vaan kävelee kiltisti vieressä. Jos tammalaitumen ohi taluttaa, Tatu saattaa hirnahdella ja haluaa pysähtyä. Varsinkin, jos suurin osa tammoista on ulkona ja joillain on kiima, Tatua ei haluta lähteä pois tyttöjen luota. Se voisi seistä vaikka koko päivän paikallaan niitä tuijottamassa.

Kilpailuissa Tatu tutkii innoissaan ympäristöä ja muita hevosia. Se haluaisi tervehtiä kaikkia yksi kerrallaan, mutta se ei vain onnistu. Kun Tatu pääsee näyttelykehään, se on kuin toinen hevonen. Se esittelee parhaita puoliaan ja on ylpeä kun sitä ihaillaan. Raveissa Tatu juoksee innoissaan, ja laukka ei tule mieleenkään. Monelta muulta hevoseltä tämä ei onnistu - olla samaan aikaan estehevonen sekä ravuri. Estekentillä Tatu hyppää kauniisti ja ilmavasti, paitsi jos sillä on huono päivä. Silloin puomeja saattaa lennellä kuin sarjakuvissa, ja Tatun ratsastaja löytyä puomikasan keskeltä.

Eläinlääkäri on Tatun mielestä jopa mukava henkilö, Tatu antaa tehdä kaikki tutkimukset paitsi rokotuksen, se ei siedä että neula työnnetään sen nahasta läpi. Ei Tatu mitään varsinaisesti tee, kunhan luimii ja kuopii lattiaa (tai jos ollaan ulkona niin nurmikkoa).
Kengittäjästä Tatu melkein pitää. Se tykkää siitä, että jalkoja nostellaan ja kaviot hoidetaan kauniiksi. Tässä ei ole muuta huonoa kuin se, että Tatu voi nostaa jalkansa jo ennen kuin on sen kavion vuoro, ja tällöin kengittäjä-parka voi saada kaviosta jalkaansa. Ei tämä ole huono tapa, Tatu on vaan turhan innokas "kauneudenhoidon" suhteen.

× Sukutaulu
sukutaulu hukassa :<

× Jälkikasvu

ei vielä jälkeläisiä.