"Marlon" (VH-59514) - suomalainen puoliverinen (fwb) - syntynyt 13. maaliskuuta 2009 (oma ikääntyminen, katso) - tummanruunikko, 165 cm - kasvattaja Cubic Dressage / Ada C. - omistaja Cubic Dressage / meghan - koulutettu tasolle Ko GP, Re 100, Me 90, Ih 120 Tärkeimmät saavutukset - valmis KRJ-laatuarvosteluun - SER-V (2xBIC), 2xMVA-SERT, BIS3, LKV1, LKV3, 2xJS

Marlon aka Marlon, Maukka, Malsa, Mape... Marlon nyt vain on yksinkertaisesti upea. Minun ei todellakaan ollut tarkoitus ostaa itselleni kiiltokuvapuoliveristä, mutta kuinkas sitten kävikään? Elelimme rauhallista yksityistallielämää Holdgate Farmilla yhdessä suomenhevosorini Hämmingin kanssa. Helmikuussa 2009 talli koki monia muutoksia: talliin esimerkiksi muutti Marlonin emä, Donna Zauber. Tamma oli astutettu ennen muuttoaan Holdgateen Schwartz Harlekin RWllä, ja perjantaina 13. maaliskuuta 2009 Donna varsoi Holdgaten tiloissa komean, tumman orivarsan. Yhdessä Adan - Donnan omistajan - kanssa seurasimme molemmat ensimmäistä kertaa elämässämme varsomista. Useamman päivän käsittelyn ja tutustumisen jälkeen minun ja Marlonin välille alkoi kehittyä side. Kevään kuluessa ori vaihtoi virallisen omistajan kasvattajalta kotitallinsa omistajalle - ja niin minä omistin kiiltokuvapuoliverisen.

Pikkumiehestä lähtien Marlon on ollut oikein mukava veijari. Hyvät tavat on opittu mitä ilmeisimmin orin emältä, Donna Zauberilta. Kenties orin hienoilla sukujuurillakin ja kahdella kovapäisellä käsittelijällä on myös oma osuutensa asiaan? Niin minä kuin Adakaan ei varsa-aikana annettu Marlonin tempuille periksi. Ori toki sai yrittää konnankoukkujaan, mutta lopullinen sanavalta pidettiin aina minun ja Adan käsissä. Marlonista on siis kasvatettu heti alusta asti selväpäistä oria, jota orin perimä luonne on onneksi hyvin tukenut.

Hoitaessa Marlon on mukava, mutta orimainen pienensuuri hevonen. Se katselee erittäin tyytyväisenä ympärilleen harjan sukiessa orin kroppaa ympäriinsä. Ori tavallisesti kuitenkin äityy hieman leikittelemään hoitajansa kustannuksella - milloin ori nakkelee harjat karsinan ulkopuolelle ja milloin yrittää hamuta namit taskuista. Tammoja kohtaa ori muistaa toki osoittaa huomiotaan myös karsinasta käsin - matalasti hörisemällä sekä hermostuneesti ympäriinsä hyörimällä. Muuten ori käyttäytyy karsinassa todella siivosti, ja olenkin kiittänyt itseäni ja orin kasvattajaa Adaa useasti siitä, että jaksoimme varsana tehdä Marlonin kanssa niin kovan työn! Kokonaisuutena tarkastellen Marlon on siis oriksi hyvinkin helppo hoidettava, jonka kanssa tulee toimeen vähemmänkin oreja käsitellyt henkilö. Toki huonojakin päiviä löytyy välistä, jolloin ori näyttää mieltään karsinassaan luimistelen ja takaseinää potkien, mutta tällöin vaaditaan vain pitkää pinnaa ja taitavaa käsittelijää. Huonot päivänsä kuitenkin kullakin - onneksi Marlonilla on kuitenkin huomattavasti enemmän paremmanpuoleisia päiviä, kuin huonoja!

Taluttaessa ori on aina ori, joten hyvästä luonteestaan huolimatta Marlonille kannattaa laittaa suuhun suitset ja kuolaimet sekä tietenkin varmistaa, että suitset ovat ehjät, eivätkä tiukan paikan tullen petä. Vaikka ori onkin mukava ja lähes koiramaisen vierelläkulkeva, saa tammojen läheisyys hormonit hyrräämään ja kuten jo aiemmin totesin, ori on aina ori. Mikäs orista voisikaan olla mukavampaa, kuin raitilla vastaan kävelevä tamma? Taluttajan kannattaa siis suitsien lisäksi varustautua terveellä maalaisjärjellä sekä sopivalla valppaudella, jotta vahingoilta vältytään. Pienemmät matkat, esimerkiksi tallista tarhaan ja takaisin voi kuitenkin huoletta hoitaa riimun ja narun kanssa, jotta monimutkaiselta suitsien kanssa räpeltelyltä välttyy.

Lastaamiseen ori on totutettu pienestä pitäen, eikä Marlon pelkää astella koppiin. Kisamatkat ja muut matkustelut siis sujuvat mukavasti ja sen suuremmilta kommelluksilta vältytään, ainakin yleisesti ottaen. Eläinlääkärin ja kengittäjän kanssa ori tulee myös hyvin toimeen, eikä vieraammankaan käsittelijän tarvitse pelätä joutuvansa Marlonin syömäksi tai muutenkaan pahoinpitelemäksi. Tarhassa ja toisten hevosten kanssa Marlon tulee toimeen niin hyvin, kuin tavalliset hevoset yleensäkin. Marlonilla on melkoinen johtajavietti laumassa, jonka vuoksi ori kannattaa tarhata hieman heikomman johtamisvietin omaavien orien kanssa tai mikäli mahdollista, kahden tai kolmen ruunan seurassa. Astumismielessä myös tammojen tarhaaminen orin kanssa yhteen onnistuu, sillä ori ei pompota tammoja ylenpalttisesti mielensä mukaan. Mikäli kyseessä on kovaluontoisempi tamma, hommaa kannattaa tarkkailla mahdollisen johtajuuskiistan puolesta hieman sivumpaa tarkasti. Jälleen kerran - emmehän me tahdo vahinkojen tapahtuvan!

Ratsuna Marlon on kouluratsujen tavoin kevyt ja pehmeä. Olemme yhdessä alan ammattilaisten sekä orin kasvattajan kanssa hoitaneet ratsukoulutuksen, joten myös näiltä osin voin kehua tuntevani orin kuin omat taskuni! Vaikka Marlon onkin pumpulinpehmeä, mitään vaativampaa se ei anna ratsastajalleen ilmaiseksi. Normaali sunnuntairatsastelu ei kyllä ole mikään ongelma tavalliselle tuntiratsastajallekaan, mutta jos orista tahtoo saada irti vaativamman tason liikkeitä tai muutakaan hikoiluttavaa, tulee ratsastajan osata muutakin kuin takaosakäännös ja ympyrän hyvä ratsastaminen. Kaikki tämä johtuu pohjimmiltaan orin laiskuudesta: jos mitään ei ole pakko tehdä, niin varmasti sitä ei tehdä ainakaan vapaaehtoisesti. Hyvinä päivinä orin saa mukavan helposti ruotuun ja työstettävään peräänantoon, huonoina päivinä koko ratsastuskerta voi mennä täysin plörinäksi orin laittaessa ranttaliksi. Mikäs sen kivempaa, kuin vähän kiusata tuota heppoista tyttöä tuolla selässä!

Kouluratsastus on Marlonin painotuslaji. Tätä tukee myös orin suku: niin emä kuin isäkin ovat kilpailleet kouluratsastuksen saralla, isällä tästä mainintana KRJ-III -palkinto. Myös meillä tavoitteet Marlonin kanssa ovat korkealla juuri kouluratsastuksessa. Orilla on mielettömät liikkeet: mukavan reipas ja hyvätahtinen käynti, lennokas ja tasainen ravi sekä liidokas, hyvin pyörivä laukka. Marlon on myös erittäin oppimis- ja miellyttämishaluinen, jotka ovat ainakin minun mittapuullani erittäin tärkeät ominaisuudet kouluratsulle. Esteratsuna Marlon pärjää oikean ratsastajan kanssa, pomppua yltää irtohypytettynä jopa 120 senttiin asti. Radalla ori on kuitenkin aivan liian touhukas, ja yleensä homma karkaa käsistä jo ensimmäisillä esteillä. Kenttäratsastuksen ja maastoilun kanssa on aivan sama homma. Maastoilu tosin on erittäin hyvä rentoutuskeino Marlonille. Siitä asti, kun ori sai ensimmäistä kertaa satulan selkäänsä, olemme käyneet tasaisin väliajoin nummilla ratsastelemassa ja päästämässä ylimääräiset paineet pois. Kisoja ennen myös kouluratsastuksen treenaaminen maastossa on mielettömän mukavaa niin orin kuin minunkin mielestäni - se vie samalla aikaa paineet pois, antaa ilon maastossa ratsastamisesta sekä tuo esiin treenaamisen haukat puolet. Ja kun koulun treenaamisesta päästään hieman pidemmälle, voitaisi puhua hieman kouluratsastuskilpailuista Marlonin kanssa. Kouluradalla ori on usein erittäin tyyni ja viilipyttymäinen. Yleensä rata siis menee hyvin, kunhan ratsastaja itse ei käy hermoilemaan selässä turhia.

Mitäpä Marlonia siis voisi muuta kuin kehua? Itselleni sopivampaa ja parempaa hevosta saa hakea!
Luonteen on kirjoittanut orin omistaja meghan - sudgen0leanne@gmail.com. Ethän kopioi?