Ja tuon kukkulan takana on toinen kukkula...

Ensimmäisenä tilalle saapuessasi näet paljon peltoja, kauempana taivaanrannassa hieman metsiä. Nate sijaitsee Etelä-Suomessa. Peltojen keskeltä kohoaa kuin saarekkeena tallirakennuksia, laitumia, kaksi kenttää ja pienehkö maneesi. Auton voit jättää pienelle soralevekkeelle, jota kutsutaan muodon vuoksi parkkipaikaksi, ja kävellä lehtipuiden reunustamaa soratietä pitkin. Asvalttitiet eivät tällaiselle landelle ulotu, minkä huomaat ennemmin tai myöhemmin (todennäköisesti ennemmin). Soratieltä lähtee muutamia haaraumia suuremmanpuoleisen kesälaitumen, tarhojen ja kentän suuntaan. Talli on aivan tien päässä, jossa on myös leiriläisille varatut kaksi leirikämppää ja oma taloni.
Turun keskustasta tallille pääsee aika nopeasti, mutta bussi ei kulje aivan tallille saakka, vaan jää noin kilometrin päähän, mistä nokkela tallille tulija voi oikaista peltojen poikki, tai yksinkertaisesti kävellä tietä pitkin. Tien oikealla puolella olevat laitumet kuuluvat naapuritilalle, ja jollet pysäkiltä näitä laitumia näe olet todennäköisesti jäänyt kyydistä liian aikaisin.

Tallirakennus on kohtalaisen uusi, 30 karsinaa omaava punavalkea sokkelo. Sen vintillä sijaitsee pieni taukohuone, jossa on oleskelua varten sohvia, TV ja muuta mukavaa. Yhdellä sivulla on suuri ikkuna, josta voi helposti kyylätä kentän tai tallipihan meininkiä. Alhaalla tallirakennuksessa taas on yhditetty kuivaus-/satulahuone, jossa on paljon tilaa ja hyllyjä varusteille ja muulle pikkukrääsälle mitä tallille tuppaa tunkemaan. Sieltä löydät myös pienen löytötavaraboksin, johon kannattaa kurkata jos jotakin on hukassa. Loimien ja suojien kuivaamista varten on telineet ja pieni kuivuri, jonka voi napasauttaa hetkiseksi päälle nopeuttamaan kuivumista.

Jos haluat uimaan hevosesi kanssa tai ilman, ei sekään ole täysin mahdotonta. Kuljetusvaunulla pääsee kätevästi muutaman kilometrin päässä sijaitsevalle hiekkarannalle, minne voi toki ratsastaakin. Yleisesti katsoen maastot ovat hyvät ja reittejä on monia. Kannattaa kuitenkin välttää maanviljelijä Tuonelan mailla ratsastelemista, jollei välttämättä halua saada peräänsä kiväärin kanssa heiluvaa, varsin vihaista kaljamahaista mieshenkilöä. Muuten naapurien kanssa on sovittu asiat kuntoon pellolla ratsastamisesta, eli sen enempää vaaravaareja ei lähimailla ole.

Kenttä on kohtuullisen suuri, ratsastuskelpoinen ja aidattu alue. Kesäisin kenttää kastellaan kuumimmilla ajanjaksoilla, jotta ponit eivät katoa hiekkapilveen. Kentälle on mahdollista saada myös valaistus, kunhan muistaa laittaa valot pois ratsastuksen jälkeen. Kentän vieressä on pieni katos estetarpeille.