~ Luonnekuvaus
Päälle päin Piia näyttää rauhalliselta unelmaratsulta, ja sitä se totta vie onkin. Realistinen silti, ei mikään harja tuulessa hulmuava ja laukkaava täysiverinen arabi. Kaunis ja teräväpiirteinen tamma rakastaa ihmistä ja luottaa ystävään. Sille on pienestä pitäen opetettu tavat ja käytös, mutta kukaan ei silti ole alistanut sitä pakolla, vaan lämmöllä ja sydämellä. Tarhassa Piia lähinnä makoilee utuisen näköisenä, mutustelee ruohoa tai pökkii tarhakamujaan. Tamma tulee uteliaasti portille, kenen tahansa tullessa. Se hönkii lämmintä ilmaa käsiin tai pökkii rintaa vasten. Muutenkin se on monen suosikkihevonen, sillä se potkii tai näykkii hirveän harvoin. Toki kaikilla on omat huonot päivänsä, kuten myös Piiallakin, jolloin se vetäytyy karsinaansa ja lähinnä kääntää selkänsä. Siitä ei kannata hermostua. Taluttaminen on helppoa, Piia seuraa kauniisti perässä. Joskus joku on harjoittanut sitä pysähtymään samalla hetkellä kuin ihminenkin, ja tämä taito on vieläkin tallella. Lisäksi tamma on myöskin kohtalaisen varma, eli tämä tyttö ei kiljuvista lapsista, pöristelevistä skoottereista, tai liehuvista muovikasseista. Yleisesti ottaen melko oikea valinta tunnille.

Hoitaessa tyttö seisoo paikallaan paikassa kuin paikassa, hoitopuomilla, karsinassa tai kisapaikoilla, mikä on tietysti hyvä asia. Piia rakastaa harjailua, pyörittelyä kumisualla tai pölyharjalla. Säästä rapsuttaminen saa sen ummistamaan silmänsä, rentouttamaan huulensa ja pärskähtelemään tyytyväisenä. Kaviot nousevat tietenkin kun itsestään, ja tamma kannattelee niitä tietysti ihan itsestään. Joskus huonoina päivinä kaviot eivät kylläkään pysy ilmassa edes omien lihasten avulla, mutta se on niinä huonoina päivinä. Suojien laitto estetunnille on sellaista arkipäivän rutiinia, kuten pinteleiden, martingnaalien tai häntäremmien laittokin. Satuloinnissa Piia kylläkin pullistelee, mutta silloin voi kopauttaa polvella mahaan samaan aikaan kun kiristää vyötä. Satula pysyy jo kolmannessa reiässä molemmilta puolilta kiinni paikallaan, ja sitä ei sen enempää tarvitse kiskoa. Suitsissa kannattaa kuolainrenkaat lämmittää ennen, muuten Piia sylkäisee ne yhtä äkkiä pois kun ottaakin. Meksikolaisissa suitsissa turparemmissä riittää toiseen reikään ja leukaremmissä neljänteen. Varusteet ovat ruskeat. Kengittäminen on sitten taas hankalampaa hommaa, sillä kengitystelinettä se vähän arkailee. Tutun ja rakkaan ihmisen kanssa tämäkin onneksi sujuu hyvin, eikä ongelmia synny. Eläinlääkärikäynnitkin ovat aluksi vähän arkailevia, mutta lopulta sujuvat.

Ratsastaessa tamma on mukavan reipas ja ottaa askeleet kunnolla alleen myös takajaloista. Kuulolla oleva tamma kyllä tottelee myös kättä ja kunnioittaa raippaa. Askeleet ovat mukavat ja pehmeät. Esteillä tamma ikään kuin herää henkiin ja se tuntuu erityisen virkeältä. Kädelle kevyt paino ja ampaisut ovat yleisiä, mutta taitavammalla ratsastajalla taas harvinaisempia. Varmat ja ilmavat hypyt ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin rauhalliset, sillä Piia saattaa ampaista täysillä esteelle ja hidastaa vasta muutamaa metriä ennen puomeja. Eli esteillä saa olla skarppina. Kouluratsastus on taas tällä tammalla silkkaa kärsivällisyyttä ja keskittymistä. Se todellakin kulkee perään annossa ja myötää mielellään kaulasta. Väistöt ja temmon vaihdot ovat Piialle aivan helppoja, mutta vaikka laukan vaihto saa sen keskittymään entistä enemmän. Maastossa Piia kävelee mielellään pitkin ohjin kapeaa metsäpolkua, tai sitten painaa täysillä eteenpäin sänkipellolla. Ratsastus on kivaa.

Trailerissa olo ja kisapaikoilla puuhailu on kuin maailman luonnollisin asia Piialle, kuten monet muutkin asiat. Piia on oikeasti aivan upea hevonen. Tamma on myös oiva esimerkki siitä mitä rakkaus ja lämpö saavat aikaan.
© Elina, kiitos paljon!

 ~ Sukutaulu