Tältä sivuilta löydät tuoreimmat kuulumiset ja tapahtumat Cemban (ja samalla meidänkin) elämästä.
Johan meillä syksy on pitkällä kun pitkästä aikaa kirjoittelen päivityksiä. Ihanaa kun puut jo punertavat ja illat pimenevät kovaa vauhtia.
Meidän perheen kesä meni oikein mukavasti. Cemban harrastukset ovat olleet tauolla kun vauhtia on piisannut muutenkin. Markuksen lomalla mökkeiltiin, ja tehtiin viikon reissu lappiin. Cembakin pääsi reissuille mukaan =). Ihmeen hyvin se jaksoi ajomatkat olla kyydissä. Menomatkalle lähdettiin illalla ja aamulla oltiin perillä. Majoituttiin reissulla Peeran retkeilykeskukseen, ja tehtiin sieltä vaellusreissu Ailakka järvelle. Cembbu oli aivan loistava reissupoika ja vaelluksenkin pärjäsi hienosti. Oltiin hommattu sille oma reppu, jossa se kantoi itse omat ruokansa ja naminsa. Reitti oli todella vaativa ja ylitettiin itsemme ja jaksamisemme rajat jo moneen kertaan ennenkun viimein olimme perillä. Maasto oli vaihtelevaa ja matkalle riitti kaikkea suosta, kunnon rinteisiin, vaivaiskoivikkoon ja aina kivilouhikkoon asti. Viimeinen pätkä reittiä kulki jyrkkää vaaran rinnettä ja kivikko oli aika hurjaa. Oltiin alkuunsa huolissamme Cemban pärjäämisestä ettei satuta itseään, mutta niinhän se meni että sehän se siinä kivikossa hienoiten pärjäsi. Minun varrettomat kenkäni eivät tosiaan olleet parhaat mahdolliset tuohon reittiin... Mutta onneksi selvittiin vammoitta vaikka nilkat minulla itselläni kovilla olivatkin. Mäkäräiset kiusasivat Cembaa kovasti menomatkalla vaikka koirille tarkoitettua myrkkyä sen turkkiin moneen kertaan laitettiinkin. Poju kuitenkin oli todella todella reipas ja puski koko matkan eteenpäin mäkäräisistä ja raskaista maastoista huolimatta. Tosin kyllä silläkin oli patterit täysin loppu kun perille päästiin. Lopun levähdystauoilla käpertyi kylkeen kiinni sekin pitkin pituuttaan lepäämään... Upea reissu oli tuo vaellus vaikka rankkuus meidät pääsikin yllättämään. kokemattomina olimme ottavinamme vain tarpeelliset mukaan, mutta kyllä sitä turhaa kamaakin tuli ailakalle raahattua, ja sen kyllä rinkkojen painossa huomasi. Paluumatkalle valitsimme merkitystä reitistä poikkeavan alkumatkan ja se helpotti huomattavasti kulkua. Kiersimme ne hurjat kivikot kokonaan, ja pääsimme huomattavasti helpommalla. Takaisin Peerassa olimmekin todella paljon nopeammin kuin menomatka kesti. Mutta kyllä se kunnonpäälle otti sekin. Oli kyllä ihanaa viimisen vaaranpäällä katsella kauempana siintävää lomakylää kun enään oli alamäkeä tähteellä matkasta. Cemballa tuntui olevan kova kiire "kotiin" ja reitti oli sille ihan selvä. On noilla koirilla kyllä aivan käsittämätön kyky palata takaisin sinne mistä on lähdetty! Cemba juoksi vapaana edellä ja kyllä suunta oli aivan oikea kokoajan. Poroja emme tuntirissa nähneet, niiden jätöksiä ainoastaan... Olisi ollut kiva nähdä miten Cemba niihin olisi reagoinut =D. Kyllä tuossa pojussamme on city-koiran vikaa, sillä palkitsimme itsemme vaelluksen jälkeen parempi tasoisella, mukavuudet sisältävällä mökillä, niin Cemba kiipesi nojatuoliin ja huokasi todella tyytyväisesti. Ilme oli sellainen että tuntui sanovan meille että kaikenmaailman erämaihin te mut raahattekin, nyt on sentään teltan sijasta nojatuoli alla! =)
Vaelluksen lisäksi kalasteltiin lapissa ja käytiin myöskin Norjan puolella Skibotnissa, jossa vietettiin päivä aivan huikeissa maisemissa jäämeren rannalle. Norjan päiväksi sattui vielä aivan upea kesäpäivä, aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja maisemat olivat huikeat =). Markus sai kaiken kruunuksi vielä Turskan samaisella reissulla. Tehtiin rannalla tulet ja paistettiin makkaraa, se oli Cembasta varmasti sen päivän kohokohta, ja kyllä se makkara maistui meillekin upean päivän päätteeksi.
Nyt syksyllähän käynnistyi linnustuskausi ja Markus pääsi Cemban kanssa tosi toimiin sillä saralla... Harjoittelu riistalla tosin jäi kesällä todella todella vähiin. Harjoituslintuna toimi varis, joka oli pakastettu että pääsi usemman kerran sitä käyttämään. Sen kanssa ei juurikaan ollut ongelmia, nouto sujui pääasiassa mallikkaasti. Tosi tilanteissa on tullut eteen repimisongelmaa. Cemba lähtee kyllä lintua noutamaan hirveällä vauhdilla mutta tuomisen sijasta se yrittää ruveta repimään ja retuuttamaan saalista. Lisää harjoitusta, niin eiköhän se siitä ala sujumaan niinkuin pitää. Kyyhkyjahdissa meidän pojat ovat olleet ja saalistakin on tullut ihan mukavasti. Rintapaistia on jo syöty, namnam... =) Saas nähdä milloin pääsevät seuraavan kerran metsälle.
Harrastuksiin lisäsin metsästyssivut, ja sieltä löytyy tähän aiheeseen lisää, ja yksi kuva myöskin. Allaolevaa metsästys-tekstiä klikkaamalla pääset sinne suoraan
Yritän keretä lisäilemään kuvia pitkästä aikaa tässä lähiaikoina kesän ja syksyn touhuista. Terveisiä täältä meidän perheeltä ja pitäkääpä varpaat lämpiminä ettei syysflunssa pääse puraisemaan!
-Hanna-
Toko alkoi viimeviikolla pitkän tauon jälkeen, ja samalla siirryttiin hallista ulos kentälle. Heh, sään puolesta ulkokausi starttasi juuri Suomalaisittain eli oli hemmetin kylmä, satoi vettä ja tuuli tosi kovaa. =D. Cemballa oli virtaa kun pienessä kylässä... Ja ai että niitä hajuja. Minulla oli hetkittäin suuria vaikeuksia saada kontaktia kuntoon kun kaikki ne kamalan kiinnostavat hajut olivat niin ihania... Joten se kerta meni hyvin vaihtelevasti. Silloin kun sain kontaktin kuntoon niin Cemba teki kaikki jutut oikein mallikkaasti ja laitto parastaan muutenkin. Ja sitten kun keskittyminen herpaantui hetkeksi ja se pisti nenänsä maahan niin korvissa oli jättiläistulpat ja sai tehdä tosisaan töitä että sai sen uudelleen keskittymään. Seuraamiset meni ihan poskelleen kun kontaktia oli tosi kateissa ja Cemba olisi halunnut juosta vaan hajujen perässä. =D Noooh, lisää harjoitusta. Ja kyllähän tuo tuosta tasaantuu muutenkin kun vauhtiin päästään ja tottuu touhuun.
Agilityssä on ollut nyt taukoa kun Markus suorittaa metsästäjä tutkintoa ja on istunut koulunpenkillä maanantaisin ja agilitypäivänä eli keskiviikkoisin. Tänään jää nyt kolmannen kerran väliin kun on tenttipäivä. Ensi viikolla sitten taas =). Sielläkin alkaa nyt uusi kurssi ja ohjaajakin vaihtuu. Saas nähdä millaisia ratoja on jatkossa luvassa.
Viime viikonloppu oli vauhtia täynnä, ensin oltiin mökillä ja sunnuntai-iltana tuli vieraita. Cemba sai uuden tyttöystävän Rhodesiankoira Zenasta. Oli kaveruksilla vauhtia pihalla... Cemballa tosin hormoonit hyrräsi vähän turhankin kovilla tytön kanssa ja sen leikit olisi enemmän keskittyneet K-18 alueelle =D. Onneksi Zena kummiskin on napakka tyttö ja Cemba sai kyllä kuulla kunniansa moisista yrityksistä. Väsymystä oli illalla selkeästi ilmassa touhotusten jälkeen. =) Terkkuja Zenalle ja omistajille, tulkaa toistekin peuhaamaan!
Vappu sujui rauhallisissa merkeissä kotona. Cemba sai innokkaan silittelijän kun Mari-sisko oli perheineen meillä vapun vietossa. Hienosti tuo Cemba lapsiin suhtautuu, Roopen kanssakin on tosi rauhallinen ja antaa pikkumiehen silitellä vaikka se silittely välillä meinaakin olla vähän tukistelevaa. Eikä muutenkaan Roopen leikit ja juoksut häiritse, rauhakseen se makoilee ja katselee sivusilmällä pojan touhuja. Grillaustouhuissa Cemba oli (yllätys!) innolla mukana. Eikä ihme niillä hajuilla... =)
Tosiaan nuo metsästysasiat ovat edenneet sen verran, että Markus on metsästäjäkurssilla ja yksi variskin olisi pakkasessa harjottelua varten. Nyt pitäisi sitten vaan aloittaa kova treenaaminen linnun noutamiseen. Tosin ensin täytyy saada se vaakku kotiin asti kun on vielä isän metsästyskaverlla. Viikonloppuna haetaan se samalla kun mennään mökille. Kovasti on isä ja Markus jo suunnitelleet syksyn linnustusta ja haulikkokin järjestyy isältä. Täytyy vaan miesten käydä poliisiasemalla ja hakea Markukselle rinnakkaislupaa kyseiseen aseeseen. Nyt vaan sitten harjoitusta ja toivotaan että Cembakin innostuu yhtälailla linnustamisesta. Ainakin nouto on niin verissä kun olla vaan voi! Eiköhän se linnun hakeminen ja kanniskelu ala sujua palkitsevilla harjoituksilla. Toivossa on hyvä elää ainakin, sanoi se kuuluisa lapamatokin =D... Varmasti viikonloppuna jo kokeillaan heti kun se lintu haetaan. Kirjoittelen tunnelmia taas sen jälkeen.
Jaahas, siinä ne pääsiäiset vilahti ohi. Meidän perhe mökkeili Järvenkylässä. Ja Cemba pääsi tervehtimään mammaa ja pappaa meidän ohella. Oikein mukava ja leppoinen pääsiäinen oli. Isä syötti Cemballe herkkuja, joten koiruus oli tyytyväinen! =) Pikkusen Cemban kanssa treenailin toko juttuja ettei kokonaan pääse unohtumaan. Useamminkin saisi treenata kyllä... Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja harjoitella useammin. Kyllähän Cemba oppii jos vaan jaksaa treenata tarpeeksi usein, eli itseään voi vaan syyttää =D. Sunnuntaina palailtiin mökiltä kotio, ja maanantaina vietettiin Markuksen kanssa kalalla. Cemba joutu odottelemaan kotona kun sillä ei ihan vielä maltti pidä niin pitkään paikallaan oloon että mukaan voisi ottaa. Mutta ehkä vielä joskus sekin onnistuu...
Tällä viikolla sitten taas on agility vuorossa, viime viikolla olikin haasteiset radat. Pikkusen oli ylikierroksia silloin pojulla, joten haukkua oli ilmassa. Mutta hyvin meni silti. Tätä viikkoa sitten odotellessa.
Olisikohan vihdoinkin korkea-aika jo kirjoitella kuulumisia tänne... =)
Mitähän kaikkea tässä on kerennyt tapahtua, kiirettä on ainakin pitänyt...
Cemba tosiaan oli näyttelyssä ja se meni oikein kivasti. Pelättiin vähän että mikähän kohellus siitä tulee, mutta pyh! Cemppu käyttyty todella mallikelpoisesti. Itseasiassa se oli niin rauhallinen että tosiaan ihmeteltiin että mistähän oikein tuuli =). Ei edes turhautunut odotteluun vaan makoili kaikessa rauhassa ja otti rennosti. Tyydyttävä arvostelu sieltä tuli. Kehui Cemban päätä tosi paljon, miinusta tuli takapään kulmista. Eli etupää erinomainen, takapää huono =D Tosin mainittakoon että samainen tuomari antoi tyydyttävät myöskin kansainvälisen muotovalion arvon saaneelle tollerille, sekä yhdelle Suomen muotovaliolle... Että silleen. Mutta oli tosi positiivinen kokemus kaikinpuolin, ehkäpä mennään toistekkin käymään näyttelyssä kun Cemba näytti viihtyvän paremmin kun ikinä osattiin kuvitella. Markus esitteli Cemban ja hyvin klaarasi hänkin homman =).
Kuukauden pätkä tuossa vähän aikaa sitten oli tosi levotonta aikaa kun Cemballa poikahormoonit hyrisi vähän yliteholla. Poju oli tosi levoton, kotonakin oli tavallista enemmin vinkumista ja vaeltelua, ja kylässä se ei osannut rauhottua ollenkaan. Yhdet tokoharjoituksetkin meni aivan penkin alle samaan syssyyn. Heh, herra ei osannut enään edes istua kun oli niin paljon hajuja että se hallissa oli nenä kiinni lattiassa. Korvat oli aivan kokonaan muualla. Lähellä oli etten joutunut kantamaan sitä pois hallista kun se oli ihan sekaisin... Onneksi tuo kaikenkaikkiaan oli vielä siedettävää niin ei tarvinut eläinläärille mennä rauhoittumista hakemaan. Saas nähdä miten tuo lähivuosina tulee asettumaan.
Me oltiin Markuksen kanssa maaliskuun alussa pari viikkoa Brasiliassa lomailemassa ja Cemba tietenkin oli sen aikaa mummulassa hoidossa. Kolme viikkoa tuli hoitojaksosta kaikenkaikkiaan kun töiden takia ei keskellä viikkoa päästy viemään ja hakemaan. Hirvittävä ikävä ehti siinä ajassa jo pojua tulla. Melkeinpä oli tippa linssissä kun se Nokialle vietiin kun tiesi että pitkä jakso tulee... Mutta voi sitä ihanuutta kun Nelly ja Maca toivat Cemban sitten kotiin. =)
Nyt ollaan jo palattu normaaleihin arkirutiineihin. Ihanaa kun on ollut aurinkoista, ja viime viikolla oli tosi lämmintäkin. Mukavaa lähteä töiden jälkeen lenkille kun on vielä ihan valoisaa. Ollaan Cemppulin kanssa löydetty jo monta uutta ja ihanaa lenkkireittiä kun lumet rupee olemaan metsistä jo sulaneet. Maaseutu alkaa kyllä lähes nurkantakaa, ja mikäs sen mukavampaa lenkkeilyyn. Heppojen jälkiä seurailtiin tuossa yksipäivä, ja Cemba nuuski innoissaan uusia keväisiä hajuja. Täytyisi ottaa selvää mistä ne hevosen jäljet on lähtöisin kun mulla on kauhea polte taas ratsastamaan. Olisi kiva jos löytyisi joku pikkutalli lähistöltä. Olisin ihan tyytyväinen kun pääsisi ihan maastoon tai vaikka pellolle ratsastamaan, varsinaisille tunneille ei niin kovaa hinkua ole. Ovat nuo isompien tallien tuntitaksat nykyään sellaisissa hinnoissa että heikompaa hirvittää...
Niin ja me Cemban kanssa ollaan pullisteltu ylpeydestä kun Markuksen perustama Säbä joukkue otti kortteliliigan sarjastaan kullan kotiin =). Hyvä SBS Sekameteli!!! =)
Kohta olisi aika aloittaa kasvimaan mylläys. Pääsee Cembakin puutarhatöihin meidän kanssa =). Heh, siinä riittää vauhtia ja vilinää aivan taatusti... Viime viikko nautittiin koko perhe aurinkoisista ilmoista. Cemba kelli tyytyväisenä kuistilla. Mukavaa on nähdä miten hyvin se viihtyy uudessa kodissa. Kyllä se oma piha vaan koiraperheessä on kullanarvoinen asia. Mukava heitellä palloa ja touhuta kaikkea pihalla... Hyvin on tähän asti poju pysynyt omalla pihalla, yritämme sisäistää sille rajat niin että naapurit saavat olla rauhassa. Aitaaminen on vähän hankalaa tossa meidän tontilla, tai onhan se osaksi jo aidattu... Mutta mitään porttisysteemiä ei oiken saa kun se sisääntulo on niin leveä autotallin takia, joten helpointa olisi että opetellaan noi kulkemiset rajat ihan muuten. Eipä Cemba yksin pihalla viihdy oli aitaa tai ei, joten siinä mielessä se on aika sama kun jos itse on pihalla silloin kun sekin on niin on helppo sen verran pitää silmällä sitä missä se liikuskelee. Mitään vilkasta tietä ei kuitenkaan siinä ihan kulmalla ole, joten sen puolesta ei oo niin isoa paniikkia että jos selän kääntää niin ei kovin pahaan paikkaan kerkee.
Pääsiäiseksi ollaan lähdössä mökille Järvenkylään. Ja mun mammaa ja pappaa nähdään tietysti myös kun sillä suunnalla ollaan. Pääsee Cemba touhuamaan sinne suunnalle vaihteeksi. Ja mamma ja pappa tykkää siitä kovasti kun ovat hekin koiraihmisiä henkeen ja vereen. Siinä talossa on ihan viime vuosiin asti ollut aina pystykorva pihalla päivystämässä =).
Mutta semmoista kaikkea tänne.
Oikein aurinkoista ja mukavaa pääsiäistä kaikille!
Hyrrr ja hyrrr ja vielä kerran hyrrrrrr. Eipä ihme että paukkasi kunnon pakkaset kun koko alkutalvi oli niin kamalan lämmintä. Cembakin tänään aamulenkillä nosteli vähän väliä jalkojaan kun paleli sitäkin.
Uuteenkylään kuuluu rauhallista ja vakaata eloa. Viime keskiviikkona minä olin poikkeuksellisesti Cemban kanssa agilityssä kun Markus ei kerennyt työreissultaan tarpeeksi aikaisin kotiin. Ihan hirveä keli oli. Liikenne ihan sekaisin kun lunta tuiskusi oikein kunnolla ja rapea pakkanenkin siihen vielä päälle. Eipä siis ollut suurikaan yllätys että Cemban kanssa oltiin ainoat ohjaaja Niinan lisäksi paikalle saapuneet. Saatiinkin siis oikein yksityistunti =). Ja hauskaa oli. Tulihan taas selväksi että se ohjaaminen ei tosiaankaan ole niin helppoa kun miltä se parhaimmillaan näyttää. Minä olin välillä pihalla kun lumiukko vaikka katsomossa olen paljon istunutkin. Niina kyllä onneksi rauhallisesti jaksoi selvittää minulle välillä moneen kertaan että miten homma pitäisi hoitaa... Harjoiteltiin ensin kahta putkea normaalisti, ja kasina. Minä pyörin välillä itse väärään suuntaan ja heitin jotain ylimääräisiä piruetteja suunnanmuutoksissa, Cemba taas hoiti homman hyvinkin mallikkaasti. Sen jälkeen mentiin puomia, joka meni mallikkaasti (minullekin helpompaa kun ei tarttenut juosta kun suoraan =P) ja sitten hypittiin vielä esteitä joiden lähestymiset oli kaikissa vähän eri kulmista. Ei aina niin kaunista ja mallikasta, mutta kivaa ja sehän tietysti pääasia olikin. Sai Cemba taas mielekästä tekemistä, ja minä siinä sivussa. Kiitos Niinalle kärsivällisyydestä =)
Toko jäi viime viikolla väliin ihan yksinkertaisesti siitä syystä että olin niin poikki työviikon jälkeen että en jaksanut lähteä enään sinne illalla ajelemaan. Noh, leikittiin Cemban kanssa kotona sitten vähän tavallista enemmin. Nyt on päässyt lumitöitäkin tekemään vähän enemmän, ja puuhastellaankin niiden parissa yleensä aina koko perhe. Cemba painattaa meidän mukana pihalla ja heitellään sille siinä sivussa palloa. Se hyppää kun saukko kinokseen pallon perässä, hauskan näköistä touhotusta =).
Näyttely nyt senkus lähestyy, tulevana sunnuntaina olisi Cemballa siinä tulikoe edessä. Tällä viikolla pitää ahkerasti harjoitella sitä seisomista ja hampaiden katsomista ym näyttelyyn liittyvää. Niin ja korvakarvat pitäisi trimmata. Ei vaan oikein tiedetä että osataanko leikata ne oikein niinkun pitäisi, niin ollaan nyt vaan venytetty sitä eteenpäin. Täytyy varmaan pyytää joltain asiantuntevammalta ihmiseltä neuvoa. Tassukarvat ja kynnet Markus leikkasi juuri vähän aikaa sitten, kasvavat kyllä nopeasti.
Mukavissa ja pikkuisen odottelevissa tunnelmissa siis mennään tätä viikkoa eteenpäin.
-Hanna-
Create a free website at Webs.com