"Onko ihanempaa olentoa nähty?" Aidan laidalta kuulee yhtä sun toista jumaloivaa lausahdusta. Kaikki katsovat jotain. Pian nuoren hevosen hörähdys kuuluu aivan aidan lähellä. Pienet lapset kurottelevat, ojentaakseen vauvahevoselle omenanpaloja. Pieni, silkkinen turpa hipeisee kämmentä ja päästää lämpimän hörähdyksen. Lauma toisia varsoja katsoo kaukana ja varovaisesti kutsuvat ystäväänsä. Pieni silkkiturpa hörähtää ihailijoilleen vielä kerran ja ravaa kevyesti ystäviensä kanssa ympäri laidunta, nuhtelevien näykkimisten saattelemana. Bellin Minerva - tutummin Minerva, on ihmisrakas ja paikkansa tietävä nuori varsa. Minerva on helppohoitoinen ja se pysyy kenen tahansa käsittelyssä, sillä sille on tehty selväksi sääntö "ihminen on pomo". Tästä etiketistä huolimatta Minerva tahtoo sortua ilkikuriseen ilkeilyyn ja vastenmielisyyteen, jota se osoittaa nousemalla takajaloilleen ja huitomalla etujalkojaan. Minervalle ei pidä suuttua siitä, sillä silläkin on oikeus olla leikkisä varsa - muiden tavoin. Minervan katsellessa muita ikäisiään, jotka pomppivat taluttaessa, se tuntee olonsa vanhemmaksi ja arvokkaammaksi. Tamman ilmeestä näkee, että se on jotenkin ainutlaatuinen. Se tietää olevansa erilainen kuin muut. Ja sen me kaikki tiedämme! Tai ainakin tulemme tietämään... Karsina on Minervalle turhanpäiväinen paikka, jonne se voi olla hankala viedä. Minerva pysähtyy aina karsinan ovelle, sillä se tietää että joutuu seisomaan boksissa yksin, uhkailevien hevosten tuijottaessa sitä kaltereitten välistä. Kova vetäminen ja seuhtominen ei auta. Kaikista parhaiten tamman saa karsinaan kun kävelee päättäväisesti, lujaa narusta pitäen ja selkä hevoseen päin. Silloin Minervakin huomaa ettei ole mitään syytä epäröidä. Kun tamma saa kaurat karsinaansa, se hörisee ystävällisesti jakajalle ja seilailee karsinassaan. Pettymys on suuri jos ei Minerva mitään saakkaan. Karsinasta ulos tuleminen on Minervalle kuin pelastus - ja sen näkee sen ilmeestä. Tamma hyppii iloisena, kun se pääsee kunnolla liikkeelle. Tarhailu on hauskaa, varsinkin jos seurana on muita ikäisiä. Tarhaan mennessä on varottava, ettei Minerva innostuksissaan tule päälle. Minerva yrittää varoa taluttajaansa, mutta into menee kiltteyden ohitse. Yleensä tarhassa olevat hevoset yrittää päästä portista ulos silloin kun se avataan, mutta Minervan tullessa portista se luimii toisille hevosille ja vilauttelee hampaitaan, kun sanoen ettei tästä saa mennä. Minerva tulee hyvin toimeen muiden hevosten kanssa, sillä se ei haasta riitaa syyttä. Kuitenkin se osaa pitää puolensa heinäkasoilla ja pitää huolta oikeuksistaan. Joskus painaa niskan päälle inhottavat hevoset, jotka tulevat uhoomaan jo siitäkin kun tamma syö heiniään. Silloin Minerva suuttuu, mutta katsoo parhaaksi poistua paikalta, varsinkin jos vastustaja on isompi. Nuoremmille Minerva antaa kyytiä ketterästi. Minerva tykkää käydä lenkeillä, varsinkin mukavassa seurassa. Tamma vähät välittää siitä, ettei sillä voida vielä ratsastaa. Vaikka vanhemmat hevoset sitä mollaavatkin siitä, kun ei heiveröisen jalat jaksa kantaa. Minerva kävelee reippaasti taluttajansa rinnalla ja tottelee tätä niin hyvin kuin ikinä osaa. Minerva harvoin poikkeaa ojalle nyppimään heinätupsuja, mutta joskus sekin houkuttelee. Minerva kuitenkin tajuaa, milloin ei ole sopiva aika jäädä syömään ja jatkaa matkaa. Kun ei kiirettä ole, niin se nyppäsee nopeasti tupsun ja jatkaa matkaa heinää mussuttaen. Lenkin päättyessä Minerva katselee haikeana tallin nurkalla lojuvia kärryjä, toivoen kouluttautumisvaiheen tulevan pian eteen.
Ulkoasu, Grafiikka ja Tekstit: nennna, Kuvat: nennna ja Tiia P. (kuvissa esiintyy oikeasti sh-t. Anliina) KOPIOINTI EHDOTTOMASTI KIELLETTY! |