Joygasm

Suurikokoinen Joy-tamma tuntui olevan aika omalaatuinen tapaus, mutta jo pitkään sitä ratsuttaneena osasit hoitaa kaikki eteenne tulevat ongelmatilantet kokemuksen tuomalla viisaudella. Kaikki muut erikoisesteet ja tehtävät sujuivat teiltä hyvin, mutta kapea tukki jonka alastulo oli vedessä ei houkuttanuut Joyta ja sillä se kielsi muutaman kerran ennenkuin sait sen yli. Joylla tuntui olevan puhti lopussa lopputunnista ja sen isohko laukka menetti terävyyttään loppua kohden kun hevonen alkoi väsyä. Joy reagoi apuihin melko hitaasti ja teidän kannattaisi harjoitella kotona nyt sitä miten saada tamma reagoimaan nopeammin, isommilla esteillä pitää meinaa hevosen olla paljon nopeampi liikkeisään. Toivottavasti törmään tähän parivaljakkoon vielä tulevaisuudessakin ja nään teitä myös kilparadoilla.

Aurinko paistoi, joten oli hyvä aloittaa ensimmäinen maastoestevalmennus. Maastoestevalmennukset pidettiin ulkonurmirata-alueella, koska sisällä suorituksia ei voitu pitää, tai pystyttiin ne ihan äärimmäisessä hädässä pitämään myös sisällä, mutta siitä ei loppupeleissä ollut mitään opettavaa hyötyä. Minulla ei ollut juuri paljoa kokemusta maastoestevalmennuksista, mutta päätin silti yrittää pitää Weemille ja hänen ratsuilleen sellaisia. Tänään aamusta kello 8.00 oli Weemin ja reippaan ja persoonallisen näköisen Trakehner tamman, Joyn vuoro näyttää taitojaan maastossa. Pyysin Weemiä ottamaan nurmiradalla omatoimiset alkulämmittelyt. Käynnissä Joy askelsi hyvin, mutta se oli hieman hätäinen ja halusi ravata mieluimmin kuin kävellä, joten Weem pyysi siltä reipasta ravia. Raviaskel oli pehmeä, matkaa voittava ja kevyt. Päätimme harjoitella tänään kapeita maastoesteitä, koska ne tuottivat Joylle enemmän vaikeuksia, kuin isot ja leveät esteet. Pyysin Weemiä nostamaan laukan ja jatkamaan nurmirataa hetken ympäri, Joyn laukka-askel oli matkaa voittavaa, mutta hyvin hitaan näköistä, kuitenkin tempo oli kohdillaan ja laukka pyöri loppupeleissä hyvin.

Olin valinnut kolme estettä jotka olivat olemukseltaan ihan samanlaisia, mutta pari senttiä kapeampia tai pari senttiä paksumpia tukkeja, jotka oli nostettu kolmelle eri tasolle, 60cm:iin, 80cm:iin ja metriin. Pyysin Weemiä jatkamaan laukassa pienimmälle ja kapeimmalle tukille. Joy laukkasi hyvin estettä kohti, mutta sen kapeus häiritsi Joyta hyvin paljon ja tamma hidasti huomattavan hidas tempoiseen laukkaan ja hyppäsi 60cm:in kapean tukin, hyvin paikoiltaan. Alastulossa Weem painoi pohkeet tamman kylkiin ja antoi tälle lisävauhtia. Pyysin Weemiä laukkaamaan vesialtaalle, jos se rauhoittaisi Joyta hieman. Joyn laukka vaihtui kiitolaukaksi ja se laukkasi pienen "lammen" yli hyvin reippaasti ja korvat hörössä, mielenkiinto maastoesteitä kohtaan alkoi heräämään ja pyysin Weemiä tulemaan 60cm:in kapean tukin toisesta suunnasta. Weem toimi ja käänsi tamman ympäri isolla laukkaympyrällä. Joyn laukka oli edelleen hyvänlaatuista ja tällä kertaa Joy tuli estettä kohti paljon itsevarmemmin, se hyppäsi esteen sujuvasti ja hyvällä ilmavaralla. Pyysin Weemiä ottamaan hetkeksi raville tai käynnille ja sitten siirtyisimme korkeampiin esteisiin. Esteet pysyivät samassa kapeusmitoissa, mutta korkeus vaihteli metriin asti. Pyysin Weemiä viiden minuutin lepohetken jälkeen ottamaan laukalle ja tulemaan 80cm:in kapean tukin. Tamma ei aristellut enää melkein yhtään ja se pysyi hyvin Weemin ohjissa. Joy laukkasi esteelle, ponnisti reippaasti ja alastulossa se laskeutui pehmeästi. Pyysin Weemiä jatkamaan suoraan metrin tukille ja hän toimi. Weem käänsi Joyn tiukan mutkan kautta metrin tukille ja suoristaminen jäi vähän vaiheeseen, mutta tamma ponnisti edelleen reippaasti ja vaikka este oli kapea, se hyppäsi esteen silti hyvin ja komealla ilmavaralla. Pyysin Weemiä jatkamaan taas lammelle ja kahlaamaan siellä hetken, jolloin jaloissa oleva lämpö saataisiin jäähtymään ja tamman mielenkiinto säilyisi edelleen. Päätimme ettemme hyppäisi enää tältä erää ja pyysin Weemiä ravailemaan jonkin aikaa ja sitten kävelemään. Joylla oli hyvä peruskunto, eikä se puhaltanut ilmaa tavallista nopeammalla tahdilla.

Eilen olimme harjoitelleet kapeita ja paksuja tukkeja, joten tänään harjoittelimme sitten erilaisia alastuloja ja päätimme yhteistuumin käyttää yhtä tärkeistä elementeistä hyödyksemme, nimittäin vettä. Weem oli jälleen kauniin ja persoonallisen ruunikko tamman kyydittämä. Olin varannut kalenteristani Weemille tämänkin aamun 8.00-9.00 valmennusajan, koska silloin ei aurinko paahtanut vielä suoralta taivaalta. Olin laittanut nurmiradalle seuraavia esteitä; kaksi coffinia, eli montun pohjalla olevaa vesihautaa, sitten oli tavallinen vesiosio jossa laukattiin vain lammen yli, kaksi tyypillistä risuestettä ja haastavana kohtana alashyppy veteen. Pyysin Weemiä ottamaan alkulämmittelyiden jälkeen laukalle ja tulemaan coffinia pari kertaa, Joy laukkasi hyvin ja vaikka alamäen jälkeen piti hypätä loivaan ylämäkeen, se ei tuottanut Joylle mitään ongelmia, esteessä ei ollut juuri mitään korkeushyppymaista joten hyppy oli helppo ja siksi Joyn hyppy näytti hieman laiskalta. Pyysin Weemiä jatkamaan toisele risuesteelle jonka korkeus oli metrin ja toisen korkeus hipoi 120cm:iä. Lämmittelyiden takia, pyysin Weemiä tulemaan ensin metrin risuesteen ja myöhemmin siirtyisimme 120cm:in risuesteeseen. Weem toimi ja jatkoi coffinin jälkeen laukkaa risuesteelle, laukka esteiden välissä oli reipas tempoista ja näyttävän nopeaa. Weem sai Joyn suoristettua risuesteelle ja tamma ponnisti hyvin nurmipohjalta. Esteen hyppääminen ei tuottanut Joylle ongelmia ja hypystä löytyi sekä kaarevuutta, voimaa ja näyttävyyttä. Joy jatkoi kaunista ja sulavaa laukkaa seuraavalle esteelle, joka tuotti mahdollisesti eniten ongelmia näistä esteistä. Oli alashypyn vuoro. Weem epäili hetken, mutta lisäsi sitten Joyn vauhtia suoralla, mutta hidasti vastavuoroisesti vauhtia hieman ennen pudotusta, tamma katseli jalkoihinsa tarkasti ja kumartui eteenpäin ja hyppäsi alas, Weem nojasi mahdollisimman paljon taaksepäin, jotta tamma ei kompastuisi missään kohtaan jalkoihinsa, tai nurmiradan epätasaisuuksiin. Alas laukattuaan pyysin Weemiä vielä tulemaan lammen yli ja laukkaamaan risuesteelle, tällä kertaa hypättävänä oli 120cm:in risueste. Laukatessaan lammen yli Joy näytti nauttivan, kevyestä viilennyksestä. Tamma laukkasi mahdollisimman isoin askelin, jotta vesi roiskuisi paljon. Weem lisäsi tamman tempoa, jotta risuesteestä päästäisiin kunnialla yli. Joy kiihdytti tahtia, ponnisti voimakkaasti ja liiti esteen yli, takajalat tulivat tarpeeksi ajoissa, jotteivät ne ottaneet risuesteen ylimpään puuhun kiinni. Alastulo oli yhtä onnistunut kuin hyppykin. Pyysin Weemiä vielä jatkamaan toiselle coffinille, jolloin koko ratasuoritus olisi tehty. Weem kiihdytti jälleen laukkaa ja hidasti juuri ennen vesihautaa. Joy laukkasi hyvin terhakkaasti ja hyppäsi coffinin yli täysin virheettä ja jatkoi laukkaa vielä hetken kumpareen yli, kunnes Weem hidasti tamman tahdin raviin ja jatkoi ravailua nurmiradalla. Kehuin ja kommentoin Weemille itselleen miten ratasuoritus oli mennyt ja pyysin että jättäisimme tämän taas tältä erää ja jatkaisimme sitten joskus myöhemmin. Ratsukon suoritus oli ollut kokonaisuudessaan loistava ja nyt oli loppuravien vuoro ja sitten reippaat loppukäynnit heti perään.