Otto

Etusivu Esittely Uutisia Santtu Otto Taika Kasvatuksesta Kuvia Linkkejä Vieraskirja

EC FIN*Amante's Fortunato Siperiankissa Uros Sinitiikeri (SIB a 23) Emo: PR FIN*Amante's Divina Isä: GIC FIN*Taimyrin Aristoteles Syntynyt 05.07.2005 Kasvattaja: Merja Tolonen KÄYTETTÄVISSÄ SIITOKSEEN SOPIVILLE NAARAILLE! Lue kolli-info täältä Sukutaulu Näyttelytuloksia Melko pian Santun liityttyä huonekuntaan aloin taas miettiä sen rotukissan hankkimista, kaveriksi tälle seuralliselle kurruttajalle ynnä toiseen kainalooni hyrisemään =). Perusteellisen harkinnan, tiedonhaun ja kissanäyttelyissä luuhaamisen jälkeen tulin siihen tulokseen, että siperiankissa on meille sopivin rotu. Sitten säästin rahaa ja odottelin sopivaa ajankohtaa ja sopivaa pentua. Santtu sai hauskasti juuri 1-vuotispäivänään oman kaverin, kun meille muutti komea sinitiikeripoika Amante's -kissalasta. Pojun virallinen nimi on sen verran pitkä, että häntä kutsutaan kotioloissa nimellä Otto. Tai Ottopoika, Otto-gatto, Ottokar Dumba, Turbotiikeri tahi Pallopää. Rakkaalla lapsella ja niin edelleen... Poseerausta 10 kk:n iässä Joukkotuhoyhdistelmäase Sinko-Santtu ja Ohjus-Otto ystävystyi yhdessä yössä. Isoveljen roolin oitistaan omaksunut Santtu pesi ja hoivasi pikkuista ja opetti sille kaikki Tärkeät Asiat, kuten oven tassuttamisen parvekkeelle pääsemiseksi aamuviideltä, kukkapurkkien kaivelemisen juuri kun emäntä on vaihtanut pöytäliinan, sekä tietysti yleisen sinkoilun ympäri asuntoa. Ja kassifetissin. Kassit ovat käsittämättömän hieno juttu; niihin on hauska kaivautua, niiden sisältö täytyy aina tarkistaa, ja päiväunet maittavat parhaiten juuri sen kassin päällä, jonka emäntä on aikonut ottaa lähtiessään kauppaan ostamaan herkkuruokia Kissoille ja Ylhäisyyksille. Parvekkeen oven tassutus ja kukkapurkkien kaivelu loppuivat herrojen huomattua ettei kyseisistä tavoista seurannut mitään hyvää, mutta kassit ovat edelleen in. Tätä sirkustemppua ei kyllä ole kömpelö Santtu opettanut! Otto on vielä Santtuakin seurallisempi. Kollipoika osallistuu kaikkeen mahdolliseen - ja mahdottomaan! - eikä tyydy vain katselemaan sivummalta. Oli kysymys sitten ruoanlaitosta, astiain pesusta, pyykkäyksestä, lattian lakaisusta, kielentarkistustyöstä tahi viskin maistajaisista, Otto ilmestyy nanosekunnissa tapahtumien keskipisteeseen taikinakulhoon, tiskialtaaseen, pesukoneen kannelle, rikkalapioon, näppäimistölle tai single malt -pullon pahvipakkaukseen... Eräs siperiankissan omistaja sanoi minulle että olen rotuvalinnallani tehnyt elämästäni "täydellisen härdellin", mutta ei mokoma varoittanut miten riippuvaiseksi siitä härdellistä tulee! Ei elämästä enää selviä ilman isoa pörröistä nalle-kollia, joka kiipeää syliin työpäivän jälkeen hurrrrjasti hurrrristen ja osallistuu emännän askareisiin puuhkana hartioilla rötköttäen. Puuhka painaa 6,5 kiloa, mutta onpahan harteille harjoitusta! Kiipeilytelinekin sentään kelpaa tähyilypaikaksi Oton harrastuksiin kuuluu kotoisten puuhien ohella myös kissanäyttelyissä käyminen. Otto tarjoaa treffiseuraa tositarkoituksella sopiville siperiankissaneidoille, joten näyttelyissä on hyvä käydä kuulemassa tuomareiden mielipiteitä herran kehityksestä. Emännälle näyttelyt ovat ennen kaikkea oiva tilaisuus tavata muita kissaihmisiä ja puhua kissoista oikein sydämen kyllyydestä, pitkästyttämättä asiaan vihkiytymättömiä kavereita... Suuri yleisö taasen pääsee näyttelyissä tutustumaan erilaisiin kissarotuihin, joiden joukosta kenties löytyy se oma suosikki. Otto viihtyy mainiosti näyttelyissä ihailun kohteena ja saa erinomaisia arvosteluja. "Hus! Ettekö näe että työskentelen?"