Ringon perhe

Ringon laumaan kuuluu 12-vuotias Joel, kaksi 8-vuotiasta kissaa Lux ja Rex sekä koko väkeä kuosissa pitävä Elina. Asumme Tampereella, lähiöalueella rivitalokolmiossa, kiven heiton päästä alkavat hyvät ulkoilumaastot, ja viihdymme hyvin. Ringon on perheemme kolmas koira, mutta ensimmäinen harrastustoiveissa hankittu. Ennen Ringoa kotiamme sananmukaisesti vartioi kaksi laumanvartijanarttua: estrelanvuoristokoira Frida ja slovakiancuvac Cema. Molemmet tytöt elivät miltei 14-vuotiaiksi ja ennen Ringon tuloa ehdimme viettää peräti kolme vuotta koiratonta elämää. Juuri kun olin saanut farmariauton vaihdetuksi sedaniin huomasin, että koiraihmisen on hankala elää ilman koiraa. Edessä oli pennun hankinta ja auton vaihto (prosessi, jota vihaan). Ringon sopeutuminen lapsi- ja kissaperheeseenon ollut mutkatonta. Jokaiselta katu-uskottavalta koiralta tulee tietenkin löytyä muutama kissan kynnen jättämä arpi nenästä, mutta mitään oikeita ongelmia ei ole ilmennyt. Mitä nyt Ringo pyrkii nenilleen saamisen kustannuksellakin tylsinä päivinä huvittelemaan kissojen kustannuksella. Välillä Lux ja Ringo ajautuvat oikeisiin leikkeihinkin ajaen vastavuoroin toisiaan takaa. Sen sijaan Rex on omanarvontuntoinen herra, joka nopeasti kertoo höseltävälle koiralle mikä on tämän paikka laumassa. Trio vietti Ringon pahimman pentuajan työpäivät eri tiloissa, mutta nyt arki on asettunut uomiinsa: väki nukkuu kun ihmiset eivät ole paikalla.

Ringo oli pentuaikanaan pieni peto. Sen lempipuuhaa oli hyökätä marjapensaiden takaa kiinni ihmisen pohkeisiin ja nilkkoihin. Nilkkojen pureminen/ paimennustaipumus oli koiralla hyvin vahvaa, joka näkyi myös toisten koirien kanssa leikittäessä. Ensimmäisenä kesänä pohkeet muistuttivat kuosiltaan maastohousuja, eikä hameita paljon käytetty. Pikkulapsiperheessä moinen riiviö olisi voinut olla hankala tai ainakin se olisi aiheuttanut määrätietoisempia toimia. Sen sijaan silloin 10-vuotias Joel otti innolla vastaan kaverin, joka puri, riekkui, juoksi ja hepuloi. Pojan kädet ja polvet olivat mustelmilla, housunpuntit riekaleilla, mutta hauskaa oli. Toki seurasin leikin kehittymistä ja koiran reaktioita ollen valmis myös puuttumaan tilanteisiin. Leikit eivät kuitenkaan kihonneet Ringon hattuun, eikä sillä ole perheen sisällä ollut missään vaiheessa tarvetta etsiä sen kummemmin rajojaan tai paikkaansa. Se ei ole missään vaiheessa yrittänyt ns. nousta laumassa lapsen ohi. Vaikka koira on dominantti, se on sitä erittäin hyväntahtoisella tavalla. Se näytti mieltävän itsensä yhdeksi Joelin kaverijengistä ollen hyvin ehdollistunut skeittilaudan kolahduksiin vetäen aina innokkaasti paikalle - hei tuolla ovat muutkin jätkät..  Vaikka minkäänlaisia ongelmia ei olekaan ollut, meillä lapsen ja koiran yhteiselo on suhteellisen tarkasti aikuisten valvonnassa: leikit tapahtuvat omalla pihalla, aikuisten läsnäollessa eikä lapsi ole koiran lenkittäjä.

Elämä Ringon kanssa on tuntunut laumanvartijoiden jälkeen monessa suhteessa hyvin helpolta. Ei vähiten siksi, että se hyväksyy pääsääntöisesti vieraat ihmiset eikä vartiointitaipumus ole tolkuton - vaikka puolustusvietti iän myötä onkin lisääntynyt. Ringo on arjessamme mukana töistä vapaa-ajan matkoihin ja kyläilyihin. Se on helppo koira pitää mukana ja rauhoittuu yleensä siellä missä omistajatkin ovat. Koiraharrastus on Ringon myötä vienyt mukanaan. Suunnitelmissa on lisätä lauman vahvuutta lähitulevaisuudessa toisella paimensukuisella harrastuskaverilla, jolla olisi kenties hieman Ringoa enemmän intoa ja potkua yhteiseen tekemiseen. Sopiva yhdistelmä ja pentu on hakusessa.

Vapaa-aikani - sikäli kun sitä on - kuluu pitkälti koiramaisten puuhien parissa. Ringon kanssa harrastetaan tottista ja jälkeä -vaihtelevalle menestyksellä. Mieli tekisi jossain vaiheessa päästä kokeilemaan myös agilityä. Muutaman kerran olemme käyneet myös näyttelyissä, mutta se maailma ei kovinkaan paljon sytytä, eikä Ringo ole varsinaisesti mister-aineista (paitsi omasta mielestään), joten jätämme ne kehät jatkossa suosiolla muille.

Olen jäsen Suomen Kennelliitossa, Suomen Valkoinenpaimenkoira ry:ssä ja Pirkanmaan Käyttökoira ry:ssä. Toimin tällä hetkellä aktiivisesti rotuyhdistyksessämme ja olen ollut kaksi kautta yhdistyksen hallituksen jäsen. Tällä hetkellä vara-pj:n tittelillä. Koiraharrastus on poikinut myös kakkostyön: toimin Koirat-lehden erikoisavustajana kirjoitellen ja editoiden juttuja. Koiramaailman CV:ni ei vielä pituudellaan huimaa, mutta toivottavasti se saa jatkoa:
- Suomen palveluskoiraliitto - koulutusohjaaja 1-kurssi
- Suomen Valkoinenpaimenkoira ry. - hallituksen jäsen 2007
- Suomen Valkoinenpaimenkoira ry. - yhdistyksen vara-pj 2008

© Jussi Koivunen