Harrastukset 

 Päätyessäni valkoisenpaimenkoiraan toiveenani oli koira, jonka kanssa voisi harrastaa - jotakin. Harkitsin pitkään myös saksanpaimenkoiraa ja kävipä beauceronkin aatoksissa, mutta kosken ollut varma mitä ja kuinka paljon haluaisin koiran kanssa puuhata, nämä rodut karsiutuivat vähitellen pois. Valkoinen tuntui myös värinä slovakiancuvacin jälkeen kotoisalta - lopulta päätös valkkarista oli varmaankin enemmän intuitiivinen ja fiiliksellä tehty, kuin kovin rationaalinen :) Mutta niinhän monet isot päätökset elämässä ovat. Kun  ennen Ringon tuloa vielä pohdin kuinka aktiivisesti jaksaisin koiran kanssa harrastaa, nyt tuntuu, että koiran omistaminen ilman harrastamista olisi aika vaillinnaista. Olen hyvin kiinnostunut kouluttamisesta, erilaisista koulutusmenetelmistä, eläimen oppimisteorioista ja sellaisistakin lajeista, jotka eivät meidän valikoimaamme kuulu. 

Tällä hetkellä treenaamme tottista ja jälkeä. Meillä ei ole tiukkoja kisatavoitteita - vaikka harjoittelemme suht säännöllisesti. Ringon koulutuksen motto voisi olla: "Tärkeintä on matka - ei päämäärä". Mitä tämä matka tuo tullessaan, se jää nähtäväksi. Tärkeintä on, että koira saa oppia omassa tahdissaan, omistaja saa oppia myöskin tahdissaan ja molemmista homma tuntuu pääsääntöisesti mukavalta.

Ringon kouluttaminen on ollut hyvin opettavaista. Monelle valkkarille tyypilliseen tapaan Ringo ei ole kovinkaan saalisviettinen - vaikka riistaa mielellään jahtaisikin. Se ei ole myöskään erityisen ahne. Sopivien palkkatapojen löytäminen onkin ollut välillä kiven alla ja olemme todellakin joutuneet opettelemaan esimerkiksi leikkimistä. Koiran viettikestävyys ei ole luontaisesti suurta, taistelutahtoa löytyy jonkinverran, kuten myös dominanssia. Koira oppii helposti, mutta kyllästyy myös nopeasti. Se on häiriöherkkä. Ja kun tähän yhtälöön lisää vielä hormonien hyrinän ja kohtalaisen voimakkaan sukuvietin, voinee ymmärtää, että ensimmäistä varsinaista harrastuskoiraansa vievän ohjaajan matka on ollut.. hmm.. haasteellista :) Tätä kirjoittaessa valkoisistapaimenista löytyy noin kuutisen koiraa, jotka ovat tehneet tulokset pk-lajeissa. Kaksi koiraa on saavuttanut oikeuden kilpailla voittaja-luokassa jäljellä. Rodun jalostuksessa on valitettavasti hukattu pitkälti saksanpaimenkoiran harrastus- ja käyttöominaisuudet, yksilöpoikkeuksia lukuunottamatta. Rotu onkin hieman hankalassa väliinputoaja-asemassa. Se on koira, joka tarvitsee tekemistä ja yksin jo suuren kokonsa vuoksi peruskoulutuksen. Mutta ei ole kuitenkaan rotu, josta välttämättä koskaan olisi kilpakentille asti - edes alokasluokkiin. Tätä en aivan näin suoraan muotoiltuna tiennyt rotua ottaessani.

Valehtelisin jos sanoisin, etten vaihtaisi päivääkään yhteisestä koulutustaipaleeltamme. Muutaman viikonkin voisin laittaa kiertoon tai mikä parempi jos saisin tällä ymmärryksellä aloittaa alusta. Toisaalta pään seinään hakkaamisen mukava vastapuoli on se, että pienetkin edistymiset aiheuttavat joskus suunnatonta iloa. Jatkamme toistemme opiskelua.

 Treenivideoita:

Kapulan pitoa, helmikuu 2008, videon pituus n. 1 min.

Tottistreeniä - seisominen jättävänä, helmikuu 2008, videon pituus n. 2 min.

Tottistreeniä - seuraamista, helmikuu 2008, videon pituus n. 3 min. 

Meillä harrastetaan myös musiikkia: Ringon lauluvideo , videon pituus n. 1 min.

Kosketuskeppitreeniä, helmikuu 2008 videon pituus. n. 1 min.

Kosketusalustatreeniä, helmikuu 2008 videon pituus n. 1 min.

Jälkikeppien ilmaisutreeniä, kesäkuu 2007, videon pituus n. 4 min.

Vähän seuraamista ja leikkiä, videon pituus n. 2 min.